Miten Tyttö ja pommi sai alkunsa

 

Kun Harri Nykänen Crime Timeltä otti yhteyttä loppusyksystä 2012 ja kysyi kiinnostusta kokeilla kynsiä dekkarin alalla, en epäröinyt kauaa. Aihe minulla jo oli ollut ennen hänen puhelinsoittoaankin, en vain tiennyt mihin ja miten sitä käyttäisin. Graffiti ja graffitintekijöiden maailma. Olin ollut teemasta vakavasti kiinnostunut siinä vaiheessa jo pari vuotta, sitäkin ennen bongaillut töitä uteliaana siellä sun täällä. Ongelmana oli ollut lähinnä se, ettei hyvin visuaalinen aihe tuntunut löytävän luontevasti kirjallista ilmaisumuotoa. Olin säilönyt graffititeemaa itselläni vähän kuin kätkettyä aarretta ja maininnut siitä vain parille harvalle ihmiselle. Tiesin, että aihetta oli käsitelty erittäin vähän proosassa.

Harrin kanssa jutellessa lähes konkreettisesti kuulin,  miten palaset alkoivat loksahdella päässä. Sanoin miettiväni yön yli, suljin puhelimen ja annoin ajatusten virrata, tajusin kuinka jännityskertomuksen muoto olisi juuri oikea visuaaliselle teemalleni. Olin kuullut monia tarinoita graffaajien öisistä seikkailuista, ja siitä miten vartiointipalvelut metsästivät heitä välillä hyvinkin kovakouraisesti. Kysymys oli kuitenkin laajempi, kyse oli siitä kuka hallitsee julkista tilaa ja millä oikeudella. Heti kun astumme ovesta ulos, olemme alttiita jatkuvalle mainonnalle, ja tätä visuaalista reklaami-ilotulitusta pidetään nykymaailmassa itsestään selvänä ja oikeutettuna asioiden tilana. Yksittäinen graffiti herättää luvattomassa paikassa sen sijaan nopeasti närkästystä ja jopa suoranaista raivoa.

Olin miettinyt jatkuvasti lisääntyvää valvontakameroiden määrää kaupunkien kaduilla. Olemme ulkona kävellessämme jokainen jatkuvasti TV-tähtiä, sitä tietämättämme, haluamme tai emme.

Olin myös miettinyt paljon Naomi Kleinin kirjoitusten herättämiä ajatuksia isojen talouskriisien ja viime sotien perimmäisistä hyötyjistä. Hän käsittelee teemaa monien esimerkkien kautta useissa lehtikirjoituksissaan ja mm. laajassa kirjassaan Tuhokapitalismin nousu (The Shock Doctrine: The Rise of Disaster Capitalism,  2007). Mieleeni oli jäänyt kuvaus Irakista. Pitkään jatkuvasta kriisistä ovat hyötyneet siellä eniten erilaiset amerikkalaiset turva-alan yritykset, jotka tekevät kestävällä turvattomuuden tunteella rahaa. Samaiset yritykset ovat myös nousseet kohisten arvossaan Yhdysvaltain pörsseissä. Käänsin Kleinin ajatukset koti-Suomeen. Vartiointipalvelut tarvitsevat kukoistaakseen kestävän uhan: Suomessa tätä edustavat kaupunkitilan "töhrijät", graffaajat. Niitä pitää jahdata, mutta niitä pitää samalla salaa ruokkia.

Halusin kiteyttää tämän taistelun kaupunkitilasta vetävään stooriin, joka kerrottaisiin molemmista näkökulmista. Toisena päähenkilönä on 19-vuotias nuori graffarinainen Metro, jonka isä on Kongosta ja äiti Kouvolasta. Toisena päähenkilönä on yksi vartijoista, Jere, joka joutuu Metron vimman kohteeksi. Kertomuksen miljööksi sopi täydellisesti rosoinen satamakaupunki Kotka, joka kärvistelee ison rakennemuutoksen kourissa ja jossa olen pitkään asunut. Proosassani on ollut aina mukana väkivallan aspekti,  ja tarinoihini syntyy monesti kujanjuoksumainen, kiristyvä fiilis. Tajusin Harrin ja minun puhelinkeskustelun jälkeen, oikestaan nopeammin kuin edellisiä kappaleita kirjoitin, että dekkari, jännityskertomus on kohdallani vain odottanut tilaisuutta syntyäkseen.

Päätös oli siis lopulta helppo. Olen aina ollut kiinnostunut tutkimaan itselleni uusia, tuntemattomia, pelottaviakin asioita ja seutuja, niin oikeassa elämässä kuin kirjoissani. Otin seuraavana päivänä yhteyttä Harriin ja kerroin uskovani, että dekkari onnistuisi. "Mulla on pari vuotta ollut mielessäni aihe, joka voisi hyvinkin toimia."
                 

Nuo oudot, kummat liikennemerkit

Maaliskuu on jo hyvässä vauhdissa, kun ehdin ensimäisen kerran syventyä blogini pariin. Onneksi nyt näyttää olevan paremmin aikaa. Muutaman päivän päästä ilmestyy graffititeemainen dekkarini Tyttö ja pommi, ja sen kunniaksi aloitan graffitihenkisesti. Katutaiteen ytimestä, symbolien maailmasta.

Minua ovat aina kiinnostaneet arkipäivän pienet, oudot asiat, jotka huomaamme monesti lapsena paljon tarkemmin kuin aikuisena. Yksi tällainen ovat liikennemerkit, nimenomaan poikkeukselliset liikennemerkit. Vuosien mittaan olen kartuttanut kokoelmaa erikoisista liikennemerkeistä, ja tässä joitakin. Suurimman osan kuvista on ottanut elämän kanssakulkijani Kirsi, työnjakomme kun monesti on, että minä kirjoitan, hän kuvaa. Molemmat ihmettelemme.

Kielletty ajosuunta -merkki houkuttelee puoleensa katutaiteilijoita ympäri Eurooppaa. Suomessa keltainen poikkiviiva kahlitsee luovaa ilmaisua, mutta manner-Euroopassa Kielletyn ajosuunnan vaakaviiva on merkissä keltaisen sijasta valkoinen ja herättää selvästi monia inspiroivia ajatuksia. Lankkuvaras-version olemme nähneet useassa paikassa Italiassa, Autokuski-versio on bongattu Firenzessä ja Kakkiva pulu Berliinissä.

 

Kuopat-merkistä löytyy Kotkan Kuusisen pientareelta naisellisia kumpareita ällistelevä versio, jonka kysymysmerkkipäinen pukuherra tuo jostain syystä mieleeni missikisojen tuomariston.

Korsikassa liikennemerkit ovat politiikkaa ja edustavat monen korsikalaisen vierastamaa emämaata, Ranskaa. Useimmat Korsikan liikennemerkeistä on ammuttu riekaleiksi, liikennemerkkien kohtelulla ilmoitetaan mielipide Pariisiin. Ampumisen lisäksi ranskan kieli tussataan merkeissä yli ja kirjoitetaan korsikaa päälle. Ylemmässä merkissä ranskankielinen koulu-sana (école) on muutettu korsikan scolaksi. Merkin jälkimmäinen lapsi on päässyt hengestään. Alempaa merkkiä on muun runtelun lisäksi korjattu korkeuden suhteen: olemme merkin mukaan 13111 metrin korkeudessa, niin korkealta korsikalaiset tuntevat mannerranskalaisten tekevän päätöksiä heidän päänmenokseen.

Aina merkki ei muutu kiinnostavaksi vain sitä muuntelemalla. Hyvin kiinnostavia ovat myös liikennemerkit, jotka liittyvät tiukasti kaupungin poikkeukselliseen ominaisuuteen. Venetsiassa olen aina ihaillut paikallisia pyörätiemerkkejä, jotka kaupungissa on omistettu gondoliliikenteen ohjailuun. Pamplonassa ainutlaatuisia ovat heinäkuisen härkäjuoksun suuntaa näyttävät liikennemerkit: onhan hyvä tietää mihin suuntaan härät ahtailla mukulakivikujilla ryntäävät, ettei juokse vahingossa niitä päin.