sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Öllöstökistä paskahottiseen


Kirjailijana olen ikuisesti kiitollinen niille ihmisille, jotka ovat kehittäneet suomen kieleen uusia, nerokkaita sanoja. Ilman niitä olisivat vaihtoehdot minulla aika vähissä.

Esimerkiksi sähkön keksi sanana suomen kieleen piirilääkäri Samuel Roos 1845. Useimissa kielissä sähkö-sana on johdettu kreikan sanasta elektra. Samuel Roos ehdotti valtavirran vastaisesti "sähköä", koska ilmiö sähisee ja säkenöi. Nerokasta. 

Lohikäärme ja jalopeura ovat Agricolan käsialaa. Hän joutui kehittämään kummallisia ristisiittoisia eläinsekasikiöitä kansalle, joka ei ollut koskaan nähnyt Afrikan otuksia saati kuvia tarueläimistä. Hassusti lienee käynyt sille suomalaiselle, joka odotti näkevänsä jalopeuran, sarvipäisen hirvieläimen savannilla, ja iso kissa hyökkäsi sen sijaan karjahtaen puskan takaa niskaan. Norsu-sanan Agricola synnytti mursusta, molemmilla kun oli isot syöksyhampaat.

Agricola ehdotti suomen kieleen hienoja sanoja luutarha ja lustitarha. Valitettavasti nämä eivät vakiintuneet käyttöön. Edellinen tarkoittaa hautausmaata ja jälkimmäinen paratiisia. Minä viettäisin iankaikkiset päiväni ehdottomasti mieluummin lustitarhassa kuin paratiisissa. 

Lääkäri Wolmari Kilpinen antoi suomen kielelle upean sanan "ympyrä", ja myös sanat "tiede" ja "taide". Hän on todellinen suomalaisen tieteen ja taiteen isä, jota harvoin kyseisissä yhteyksissä muistetaan mainita. Kilpinen lähetteli Lönnrotille pitkiä sanalistoja, miehen aivot toimivat sanastollisesti aivan turbovaihteella. Ihan kaikki sanaideat eivät menneet läpi tältä ajoittain valitettavan konservatiiviselta kansaltamme. Kilpinen halusi kutsua ruokatorvea "emättimeksi" ja valtiota "valdeksi". Olisihan se nykypäivänä mielenkiintoista, jos nielaisisimme maistuvaa pääsiäispashaa emättimeen samalla kun ihmettelisimme valdepäivien uusia verotuspäätöksiä.

Suorastaan vimmaisesti Kilpinen suhtautui ideaansa merkata suomen kielen pitkät vokaalit samoin kuin unkarissa. Esim. tuuli-sanassa ei merkattaisi kahta uuta, vaan yhden u:n päälle pantaisiin sirkumfleksi venytysmerkiksi. Tuuli kirjoitettaisiin tûli, kuusi kûsi. Kilpinen teki aapisenkin opastaakseen kasvavat koululaispolvet kirjoittamaan pelkällä venykekirjoituksella, sen käyttö säästäisi aikaa ja tilaa. Itse hän käytti venykekirjoitusta koko ikänsä, vaikkei saanut kannatusta idealle oikein mistään. Miehen hautakivikin on kirjoitettu venykekirjoituksella.

Ja sitten tämä Lönnrot, joka tulvi liukuhihnan lailla uusia sanoja suomen kieleen, erityisesti kasvioppiin, lakikieleen, matematiikkaan ja kielioppiin. Vakiintuneita Lönnrotin aikoinaan ehdottamia sanoja ovat muun muassa kirjallisuus, rappio, romaani, suudelma ja uhma.

Hyvin kiinnostavia ovat ne Lönnrotin sanat, jotka eivät ikinä saaneet tulta alleen kansan suussa. Vankilasta Lönnrot halusi puhuttavan sanalla "vangitto", olivathan lehmätkin navetossa. Varpunen oli hänelle "hottinen" (Runeberg innostui tästä ja kutsui varpusia kansallisrunoilijan lyyrisyydellä paskahottisiksi). Numeroa nolla Lönnrot halusi kutsuttavan nimellä "tyhjykkä". Kaunein Lönnrotin hyljätyistä sanoista on mielestäni varataivas, se tarkoittaa sateenvarjoa.

Lönnrot kehitti myös runsaasti haukkumasanoja suomen kieleen, niitä hän saattoi käyttää muiden sananiekkojen mielestään onnettomia ehdotuksia kauhistellessaan. Voin kuvitella esimerkiksi mitä Lönnrot puuskahti, kun hänen elektrisiteetille ehdottamansa nerokas sana "lieke" ei saanutkaan laajaa kannatusta, vaan Roosin ehdottama "sähkö" sähköisti kansan suut.

"Senkin haamu, onneton jölli, korvettava könönenä! Etkö tajua, senkin untio, senkin pernanen, senkin tuhkimus, turkasen nahka! Se on lieke, eikä mikään sähkö, senkin äkätappi! Vaikene riivatun kurko, senkin sikiö, olet pelkkä öllöstökki!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti