keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kolme naisvartaloa





1. Suomalaisena päärynävartaloisena naisena en olisi kauhean huolissani. Päärynävartaloa on jumaloitu läpi maailman historian, kuten ylimmästä kuvasta näkyy. Kyseessä on Kaksoisvirranmaasta Mesopotamiasta löytynyt jumalpatsas n. 800-luvulta ennen ajanlaskumme alkua. Samalta seudulta, josta kirjoitustaito, matematiikka ja muutkin sivistyksemme alkutekijät ovat kotoisin.

2. Mitä useamman kerran olen nähnyt naispatsaiden kauneusihanteena pidetyn Milon Venuksen, sitä varmemmaksi olen tullut että kuvanveistäjän alkuperäisenä mallina on ollut mies. Milon Venuksen vartalo on hyvin miehinen, lihaksisto on miehen eikä atleettisen naisen, kurvit puuttuvat. Kuvanveistäjä on koettanut lisätä olematonta kurvikkuutta kontraposto-asennolla - mutta et sä minua hämää, jätkä. Rinnat on tökätty kömpelösti jälkeenpäin marmoriin, kun kerran naispatsas on kuvanveistäjältä tilattu. Milon Venuksen edessä toteutuu kameroiden räiskinnässä jonkinlainen kollektiivinen sokeus: kyllä sen on pakko olla nainen, kun kaikki niin sanovat. Kyllä skulptööriä nyt Elysionin kentillä, antiikin kreikkalaisten taivaassa naurattaa, kun kamerat napsuvat ja perheenisät photoshoppaavat alastonta marmorimiestä tietokoneidensa taustakuvaksi.

3. Aina sanotaan, että kauneus on katoavaista, ja pitäisi keskittyä henkisiin arvoihin. Kauneus ei todellakaan ole katoavaista, jos sen takoo taltalla basalttisen sarkofagin kanteen. Alimmassa kuvassa naistenlehden kansi neljäntuhannen vuoden takaa. Jos kannen avaa, niin sisältö on sitten toinen juttu.

PS. Menkää erotiikannälkäiset Louvreen. Siellä näkee enemmän alastomia ihmisiä kuin pornolehdissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti