Tervehdys simasuut!

Tämä kirjoitus on tehty aidon siman muistolle. Suomen ensimmäinen alkoholijuoma oli olut, lisäksi täällä Pohjolan perillä juotiin jo tuhat vuotta sitten todella omaperäistä juomaa: väkevöityä simaa, jota valmistettiin viljasta ja hunajasta. Siitä tuli noin 17-volttista. Sima oli väkevyydeltään ja laadultaan Suomen portviiniä (ennen portviinin keksimistä), täällä tehtiin vuosisatojen ajan ikäännytettyä vuosikertasimaa - ja rinnalla myös vuosikerratonta.

Varsinaista rypäleviiniä ei Suomessa juotu ennen 1800-lukua laajalti. Ensinnäkin viini oli suhteessa olueeseen ja simaan äärettömän kallista, esim. kannullinen (2,6 litraa) malagaviiniä maksoi 1700-luvun puolivälissä yhtä paljon kuin lammas. Toiseksi emämaa Ruotsi langetti Suomelle lukuisia veroja ja tulleja ylellisyystuotteille. Suomihan oli Ruotsille satoja vuosia etupäässä vilja-, mies- ja veroaitta, jota tyhjennettiin raaka-aineista ja samalla verotettiin raskaasti kulutushyödykkeistä, vähän kuin Afrikan siirtomaat myöhemmin Ranskalle ja Englannille. Samaista malagaviiniä verotettiin Ruotsissa vain murto-osa siitä mitä sitä verotettiin Suomen Itämaassa.
 
Vaikka viiniä liikkui maassa niukalti, viinitietous kyllä levisi. Viinitietouden leviämiseen Suomessa vaikutti ensisijaisesti uskonpuhdistus 1500-luvulla: katolisen kirkon ehtoollisella vain pappi juo yhä viiniä, luterilaisen kirkon ehtoollisella viiniä saavat kaikki ripinkäyneet. Tämä viininhankintapakko tuotti uskonpuhdistuksen jälkeen tuskaa monille tuoreille luterilaisille seurakunnille ja rovasteille, viini oli kallista, sata kertaa kalliimpaa kuin öylätti.

Samainen 1500-luvun uskonpuhdistus tuhosi valitettavasti ansiokkaan, vuosisataisen simakulttuurin. Mehiläisenhoito taantui Itämeren piirissä uskonpuhdistuksen jälkeen. Katolinen kirkko oli tukenut vuosisatojen ajan voimakkaasti mehiläisenhoitoa, kirkko tarvitsi jatkuvasti mehiläisvahaa kirkkokynttilöihinsä. Luterilaisuus ei kynttilöistä perustanut, ja mehiläistarhat tuhottiin, mustaraitaiset mehiläiset saivat luterilaisten silmissä paavin pikku pirulaisten leiman.

Ilman mehiläisiä ei tullut hunajaa. Ilman hunajaa ei tullut simaa. Valmistustaito unohtui, ja nykyään meillä on simasta muistona vain 0,5-prosenttiset hiilihapotetut, hailakat kaupan vappulimuversiot. Vähän sama kuin joutuisi juomaan sokeroitua 0,5-prosenttista punaviiniä.

Sima on suomalaisen viinikulttuurin historiallisesti persoonallisin tuote. Se voisi yhä olla Suomen oma, jalo väkevä viini, arvohetkien juoma. Kalevalassa siman suuruutta vielä ylistetään toistuvasti, siellä se on juhlahetkien ja kuninkaiden juoma. Yksi tunnetuin kauneuden määritelmä kansanrunoudessa on "tyttö simasuu". Neidon suutelemisesta on saanut yhtä tujakat fiilikset kuin 17-volttisen simatuopin maistamisesta. Simasuun suudelmaa ei helpolla unohda.