maanantai 16. joulukuuta 2013

Miljoonan merkin vuosi


Vuoden lähestyessä loppuaan on aika tarkastella kirjallista työvuottaan hetken matematiikan pohjalta. Kuinka monta kirjainta olen tänä vuonna kirjoittanut?

- 6-osaisen Kirveellä töitä -kuunnelman, jota esitetään paraikaa sunnuntaisin ja maanantaisin Ylen Ykkösellä. Jokainen osa kestää kolme varttia, jokaisen osan kässäriin olen kirjoittanut n. 40-45 tuhatta merkkiä. Osan osista kirjoitin ensimmäisen kerran jo vuoden 2012 syksyllä, mutta käytännössä olen kirjoittanut ne uusiksi tämän vuoden puolella. 6 kertaa 40-45 tuhatta merkkiä = n. 250 000 merkkiä.

- Keväällä 2014 ilmestyvän rikosromaanin Tyttö ja pommi CrimeTimelle, sen Guest Stars sarjaan, jossa kaunokirjailijat kokeilevat kynsiään dekkarin parissa. Minulla on kunnia olla sarjan ensimmäinen, kollegat puurtavat vielä omien esikoisdekkariensa parissa. Luovutin käsikirjoituksen pari viikkoa sitten, merkkejä on 380 000 (eli n. 50 tuhatta sanaa , jonkin verran yli kolmesataa sivua).

- Tytön ja pommin kanssa limittäin olen kirjoittanut syksyllä 2014 ilmestyvää Särkyvää-romaania Tammelle. Siitä on tällä hetkellä kirjoitettu viimeisteltyyn kuntoon noin 120 000 merkkiä. Enemmän on luonnosteltu, mutta ei nyt lasketa vielä niitä. En laske näihin lukuihin ensimmäisiä versioitani, vaan pelkän viimeistellyn tekstin.

- Kolumneja kirjoitan juuri nyt kolmeen lehteen, Glorian Ruokaan & Viiniin, Kymen Sanomiin ja Etelä-Suomen Sanomiin. Kolumnien pituudet ovat kolmen neljän tuhannen merkin välillä. Yhteispituudeksi tulee tämän vuoden mittaan noin 70 000 merkkiä.

- Olen kirjoittanut muutamia pidempiä juttuja vuoden aikana, matkoihini liittyen mm. Seuraan ja Glorian Ruokaan & Viiniin: mm. Sisiliasta ja Pariisista. Näistä tulee noin 30 000 merkkiä.

- Tänä vuonna olen kirjoittanut myös tätä blogia, tämä kirjoitus on vuoden viideskymmeneskuudes, ja merkkejä näissä kirjoituksissa on yhteensä 150 000. Aika hurja määrä näin jälkikäteen katsellen, koetan kuitenkin kirjoittaa näihin blogimerkintöihinkin suht ajateltua tekstiä.

Yhteenlaskettuna tästä tulee MILJOONA merkkiä. Vuonna 2013. Viimeisteltyä, julkaisukuntoista tekstiä.

Eivätkä nämä edellämainitut tietenkään ole ainoat kirjaimet, jotka olen vuonna 2013 koneella näpytellyt tai kynällä kieputellut. Kaikenlaista muutakin tulee naputeltua ja raapusteltua: ideoista ja Twitter-viesteistä alkaen.

Suomen 29 aakkosta saa selvästikin aika monella tavalla yhdisteltyä toisiinsa.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Makaan täällä päähän haavoittuneena


Itsenäisyyspäivän tienoilla olen lukenut isoisäni Yrjö Järvelän kirjeitä Taipaleenjoelta. Yrjö oli vänrikkinä Taipaleenjoen Koukkuniemessä, aivan samassa paikassa, josta toinen Yrjö, Jylhä, kirjoitti myöhemmin runokokoelmansa Kiirastuli. Yrjöt tunsivat toisensa. ¨

Ukkini haavoittui päähän 10. joulukuuta, kun hän oli etulinjan edessä tähystämässä milloin alkaa venäläisten seuraava hyökkäys Taipaleenjoen yli. Ja sehän alkoi - yllättäen. Noina päivinä hyökkäykset ja vastahyökkäykset aaltoilivat kiivaasti.

Lainaan tähän pätkiä muutamista kirjeistä. Ensimmäinen ote on talvisodan kynnykseltä, toinen syttymishetkeltä (30.11.), kolmas ote itsenäisyyspäivältä. Seuraava on haavoittumisen jälkeen. Sitten vielä pari otetta Yrjön sotilastovereiden kirjeistä Taipaleenjoelta.

Itseäni koskettaa se, kuinka kauniisti ihmiset puhuvat näissä kirjeissä, aikoina jotka olivat täynnä väkivaltaa ja kuolemaa. (Vastaavasti rauhan kestäessä pitkään kirosanat tuntuvat lisääntyvän kommunikoinnissa ja kieli karkeutuvan.)

Yrjön ja hänen kumppaniensa kirjeitä voi lukea aikalaistodistuksen lisäksi myös kuin jännitysromaania. Kuka säilyy hengissä? Aluksi kaikki ovat terveitä ja haavoittumattomia, lopulta tuskin kukaan. Taipaleenjoella käytiin Talvisodan rajuimpia taisteluita.

Nämä kirjeet eivät kuitenkaan ole proosaa. Ne ovat totta, ja ihmiset jotka niitä kirjoittivat haavoittuivat ja kuolivat oikeasti.

* * * * *

29.11.1939
Nirvanassa
Oma rakas Astani ja isin rakkaat kultapojat!
Näet, että kirjeeni otsikkona on sana Nirvana. Se on tämän uuden kämppämme eli korsumme nimi ja merkitsee ihanaa lepoa tai jotain sinne päin. Kyllä täällä onkin niin mukava oleskella, ettei juuri viitsi edes uutisia kuuntelemaan lähteä. Illat kuluvat erilaisissa sisätöissä, jutellessa, lukiessa, kirjoittaessa ja joskus vähän pelataan korttia. Tänä iltana saamme taas vieraita, joten jatkan tätä huomenna. Hyvää yötä siis rakkaimpani ja nähkää kauniita unia.
         Yrjö

30.11.1939
Huomenta.
Heräsimme uusissa olosuhteissa, sillä ryssä on katsonut hyväksi sanoa tuttavuutemme irti. No, hyvä niinkin. Nythän asioiden on pakko selvitä. Me kyllä olemme valmiit tarjoamaan heille riittävän lämpimän vastaanoton, jos uskaltautuvat tänne saakka, mitä seikkaa vieläkin suuresti epäilen.
         Asta, kalleimpani, nyt tarvitaan vain reipasta mieltä ja sitähän Sinulla, kultaseni on, sen olen kirjeistäsi suureksi ilokseni todennut. Sen vuoksi olenkin täysin levollinen, kun tiedän että Sinä olet hoitamassa rakkaimpiamme, Mattia ja Timoa. Kerro nyt heille, että isin on heitä kovin ikävä, mutta että isi reippain mielin täyttää täällä velvollisuutensa, kun tietää että siellä kotona äidin seurana on niin reippaat ja kiltit pojat.
         Matti ja Timo, isin kultaiset pojat. Jos Kohtalo niin määrää, ettei isi teitä saa tavata, niin muistakaa pojat, että isin hartain toivomus ja vahva usko on, että teistä kasvaa oikein kunnon miehiä, joille isänmaa on kallein asia maailmassa ja jotka tulevaisuudessa huolehtivat rakkaasta äidistämme, äidistä, joka teidän vuoksenne on valmis kaikkensa uhraamaan.
         Ja nyt Astani, kalleimpani, työ kutsuu. Sinä ja pojat olette alati mielessäni.
         Ota vain kaikki pois pankista, jos vielä saat. Joulukuussa on minun henkivakuutukseni.
         Yrjö

6.12.1939
Omat rakkaani!
Tuhannet sydämeni sulimmat kiitokset mieltä äärettömästi virkistäneestä kirjeestänne. Se oli taas kuin keväinen tuulahdus talven keskellä ja tuntuu sitäkin virkistävämmältä, kun juuri palasin hieman raskaalta muutaman päivän komennukselta.
         Nyt aion juuri painua nukkumaan enkä sen vuoksi paljoa jaksa kirjoittaa. Ilmoitan vain, että hyvin voin ja jos näin hyvin jatkuu, kuten uskon, niin hyvin tästä selvitään, vaikka ajat ovatkin ankarat.
         Matti, Sinä isän oma rakas poika, kun sinä nyt olet 6 vuoden ikäinen, niin ota vastaan isän sydämellisimmät ja rakkaimmat onnittelut. Kasva Suomen kelpo pojaksi, joka tuotat iloa äidille, isälle ja koko rakkaalle isänmaallemme. Auta edelleenkin äitiä missä vain voit ja laula hänelle usein, jotta rakkaan äidin mieli tänäkin aikana olisi reipas ja iloinen.
         Ja sitten Sinä, Timo, isin kultainen pieni velikulta. Pidäppä sinä puolestasi pikku kujeillasi äitikultamme oikein reippaalla mielellä.
         Niin, oma rakas Astani, olen nyt niin väsynyt, etten tämän enempää jaksa kirjoittaa vaan jättäen Sinut ja pojat Herran huomaan toivotan Teille sydämeni syvyydestä kaikkea parhainta, ja vaivun unen helmaan.
         Hyvää yötä rakkaimpani ja monta, monta suukkoa
         isältä.

12.12.1939
Rakkaimpani Asta, Matti ja Timo
sydämelliset tervehdykseni nyt sitten täältä sotasairaalasta, jossa lepään päähän haavoittuneena. Siihen sattui 10:nnen ja 11:nnen päivän välisenä yönä klo 24,00 joukkojen ollessa taistelussa ryssäjoukkojen kanssa.
         Hyvin olemme selvinneet. Kahden päivän aikana teimme muun muassa 10 ryssän tankkia taistelukyvyttömiksi ja siellä ne nyt makaavat komppaniamme lohkon edessä hyvänä opetuksena kaiken katoavaisuudesta.
         Omin voimin pystyin poistumaan ampumahaudasta ja sitten olen kulkenut hevosella, autolla ja junalla tänne sairaalaan, jossa nyt olen.
         Te, kalleimpani, siellä kotona, älkää olko huolissanne puolestani, sillä kävipä miten hyvänsä, niin olen kuitenkin koettanut täyttää velvollisuuteni. Pää pystyyn ja mieli reippaana.
         Isä

17.12.1939
Terve mieheen Yrjö!
Mitä Sinulle kuuluu? Joko pian pääset takaisin tulilinjoille? Komppania on nyt ollut viikon päivät reservissä, mutta kranaattitulta on saatu kovasti. Toissapäivä, 15., oli komppanialle raskain mitä sillä on koko aikana ollut. Upseerit olemme kaikki tallella, mutta kers. Kuivanen haavoittui täysosuman tullessa toimistotelttaan. Olemme siirtyneet paikasta toiseen, kaivelleet suojakuoppia, rakentaneet korsuja, olleet partioissa.
         Annan Kähösen jatkaa. Voi hyvin ja tule pian takaisin.
         Olavi R(aekallio, luutnantti, komppanianpäällikkö)

Terve mieheen Yrjö!
Pistän muutaman sanan todistukseksi minäkin siitä, että varmasti liikun vielä elävien parissa. En ole saanut naarmuakaan näissä kahakoissa. Alcazar on taas ryssällä. Jouduin 10. p:nä jättämään Alcazarin; 11. p:nä valtasin sen uudelleen ja pidin 3,5 tuntia, mutta olin pakotettu lähtemään. Sen jälkeen on Alcazarin omistus vaihtunut tämän tästä. Olemme toivoneet sinun pikaista paranemistasi ja yksikköön saapumistasi niin, että koeta järjestää asiat sille kannalle. Olemme kaikki upseerit terveinä. Voi hyvin nyt ja parane pian ja pistähän pieni kirjelappu meille yhteisesti.
         Terv. Urho K(ähönen, vänrikki)

9.1.1940
Rintamalla
Herra Res. vänr. Yrjö Järvelä
Terveisemme täältä rintamalta. Toivotamme yhteisesti Herra Vänrikille Hyvää Uutta Vuotta sekä pikaista parantumista. Kiitokset myöskin niistä kahdesta paketista, jotka tulivat Teidän nimellänne, mutta joiden sisältö kirjeenne mukaisesti jaettiin miehille.
         Täällä komppaniassamme on tapahtunut paljon muutoksia sen jälkeen, kun Te Herra Vänrikki poistuitte joukostamme. Raskain komppaniaamme kohdannut isku oli komppanianpäällikkömme luutnantti Raekallion menetys. Luutnantti Raekallio kaatui Loppiaisaattona 5/1.
         Komppaniassamme on jälellä alkuperäisistä upseereista ainoastaan vänrikki Pehkonen. Vänrikit Kähönen ja Marjanen haavoittuivat tänä vuotena 1/1 ja 3/1. Aliupseereissa on tapahtunut myöskin paljon muutoksia. Allekirjoittanut on joutunut siksi hoitamaan vääpeli Kuivaselle kuuluneita tehtäviä 16/12 alkaen.
         Terveisin
         Aarne Pekonen
         korpraali

tiistai 3. joulukuuta 2013

Salainen kala-apaja


Virallinen kunnia Amerikan löytymisestä menee Kolumbukselle. Epävirallinen viikingeille. Mutta mielestäni tositarina Amerikan löytymisestä näiden kahden stoorin takana on kaikkein kiinnostavin.

Kaikki suurin piirtein tiedämme tarinan Kristoffer Kolumbuksesta ja Amerikan löytymisestä. Meille on opetettu se historiantunnilla. Kolumbuksen kuningasidea oli löytää meritie Intiaan ja Intian mausteaarteille lännen kautta, kun siihen asti ainoat keinot olivat hidas karavaaniretki itään poikki sotaisan Etu-Aasian tai sitten Afrikan kiertäminen. Kolumbus sai ratkaisevan rahoituksen Espanjan kuningasparilta Ferdinandilta ja Isabellalta. Hän lähti liikkeelle kolmella karavelilla ja päätyi 1492 nykyisen Bahaman tienoille. Loppuikänsä hän kuvitteli löytäneensä Intian ja sen takia paikallisia nimitettiinkin seuraavat vuosisadat intiaaneiksi.

Kolumbus oli genovalainen. Hänen kanssaan samasta löytöretki-ideasta ja rahoituksesta kilpaili toinen genovalainen merikapteeni ja löytöretkeilijä, Giovanni Caboto. Vasta viisi vuotta Kolumbuksen ensimmäisen Amerikan-retken jälkeen Caboto sai omaan retkeensä rahoituksen Englannin kuninkaalta Henrik VII:ltä.

Caboto lähti purjehtimaan Atlantin yli Bristolista, Englannin länsirannikolta 1497 ja oli varma, että löytäisi Kolumbuksen eteläisemmällä reitillä missaaman väylän Aasiaan. Caboton tarkoitus oli ylittää Atlantti selvästi pohjoisempaa kuin Kolumbus oli tehnyt. Kuukauden meriretken jälkeen Caboto kohtasi tuntemattoman rannikon. Hän nimesi sen suuresti julistaen rahoittajansa kielellä New Found Landiksi (nykyään Newfoundland).

Caboton löytöretkeilijän riemua kuitenkin himmensi kohta se, että hän ei nähnyt edessään neitseellistä rannikkoa, vaan tuhat baskien kalastusvenettä keikkumassa rantaviivan edustalla. Pohjois-Espanjassa asuvat baskit olivat kalastaneet turskaa Amerikan rannikolta jo satojen ja satojen vuosien ajan. He olivat ystävystyneet seudulla asuvan kantaväestön (myöh. intiaanien) kanssa, ja rannikko oli tilkkutäkkimäisen täynnä baskien kuusipuusta veistämiä kalankuivatustelineitä.

Baskit olivat pitäneet salaisuutensa visusti vuosisatojen ajan. Kunnon kalamies ei paljasta apajiaan.

PS. Olin joltisenkin pettynyt, kun kuulin ensimmäisen kerran tarinan Amerikan todellisista löytäjistä. Tuli olo, että tämän jälkeen minun pitää epäillä kaikkea koulussa opetettua historiaa. Ystäväni nauroi valahtaneelle naamalleni ja sanoi: "Luuletko tosissasi, että Kolumbus olisi saanut rahoitusta jollekin utopistiselle riskihankkeelleen, jos rahoittaja ei olisi tiennyt etukäteen neuvonantajiensa kautta, että lännessä on joku tutkimaton, ylimääräinen manner?"

PPS. Englannissa on löydetty kirje, jonka bristolilaiset kauppiaat lähettivät Kolumbukselle 1490-luvulla, aikana jolloin Kolumbus niitti kovasti kunniaa hoveissa Amerikan-löydöstään. Kauppiaat huomauttavat kirjeessä kuivakasti, että Herra Kolumbus tietää aivan hyvin, että kauppiaat olivat olleet baskikalastajien kanssa mannertenvälisissä kauppasuhteissa jo kauan ennen Kolumbuksen syntymää. "Turskaa on tullut ostettua baskeilta - ja paljon. Viitsisikö herra Kolumbus olla leveilemättä ympäri Eurooppaa ainutlaatuisilla "löytöretkeilijän" taidoillaan, kun kuka tahansa 14-vuotias baskipoikakin on päihittänyt hänet?" (Kristoffer Kolumbus ei vastannut ikinä bristolilaisten kauppiaiden kirjeeseen.)

PPPS. Kuten sanoin: tuntemattomien vesien kalastajat säilyttävät salaisuutensa, kun taas myöhemmin paikalle saapuneet löytöretkeilijät huutelevat rinta rottingilla ympäriinsä, pystyttävät lipun rantaan ja vievät kaiken kunnian. "Ettekö te tiedä kuka minä olen?" he huutavat lujaa ja haluavat julkisuuden valokeilan rakastavan heitä. Julkisuus kun tuo paikan illallispöytiin ja muuttaa parhaimmillaan virallista historiaa.

PPPPS. Niin maailma pyörii. Mutta pitääkö sen pyöriä niin?