sunnuntai 18. toukokuuta 2014

"Olen tuore, hehkeä ja hyvähampainen nainen..."


Perjantaina kävi kuriiri (ei Tsaarin vaan Itellan) hakemassa 12 laatikollista käsikirjoituksiani, muistiinpanojani ja kirjeenvaihtoani Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjallisuusarkistoon. Hausta oli alustavasti sovittu jo vuoden alussa, kun SKS:stä esitettiin pyyntö kirjallisen aineistoni taltiointiin. Kirjallisuusarkistosta löytyy siis jatkossa Jari Järvelän osio. 

Ensimmäiset arkistoon matkaavat kirjalliset novelliyritelmäni ovat 1980-luvun puolivälin tienoilta, ja siitä lähtien olen aika uskollisesti säilyttänyt eri versioita tekemistäni kirjoituksista: romaaneista, novelleista, näytelmistä, kuunnelmista, oopperalibretoista jne. Osa oli ajautunut vuosien mittaan kellarikomeron perukoille, osa asuntomme yläkaappeihin. Ongelmia tuottivat jonkin verran katkeilleet kuminauhat ja niiden takia vuosien myötä sekaantuneet liuskat. Viimeisen viikon paiskin pitkiä päiviä saadakseni materiaalin järjestykseen.

Osa vanhemmista, julkaisemattomista töistä punastuttaa kovasti nykyään, mutta jos ne saavat jonkun kirjallisuustutkijan innostumaan, niin Kirjallisuusarkistosta löytyy. Sinne vaan. Mukana on prosaistin runoyrityksiäkin, jotka eivät ole juuri nähneet päivänvaloa.

Panin mukaan myös kirjeen- ja sähköpostinvaihtoani 1990-luvun alkupuolelta lähes tähän päivään. Joitakin pinkkoja varmaan löytyy vielä vaatekaapista sukkapinojen alta, mutta lisäilen niitä seuraavassa lähetyksessä tutkijoiden iloksi. Mukana on viestejä kustantajille, kollegoille, ystäville jne., kaikkea kiintoisaa ja värikästä.

Yllätyin materiaalia pakatessani useasti. Olin säilyttänyt sitä muistamatta mm. itselleni version kevään 1994 kirjeestäni WSOY:lle. Kirjeestä sai alkunsa kirjailijanurani. Minuun otettiin kustantamosta yhteyttä, ja kirjeen mukana lähettämäni novellit päätyivät sitten hiottuina esikoiskirjakseni Bambiksi (1995). Kirje on kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin niin teeskentelemätön ja aidon vimmainen, että päätän siihen tämän blogimerkintäni. 


27.3.1994, Kotka

Werner Söderström
Osakeyhtiö

Hyvä lukija,

kummastelin, kuinka aloittaisin kirjeeni Teille, ettei se ja novellikokoelmani unohtuisi metrisiin paperitorneihin. "Tarjoan Teille Mahdollisuuden..." "Edesmennyt isäni, Eritrean ensimmäisen kirjapainon perustaja, lahjoitti testamentissaan..." "Nyt tai ei ikinä, rynnäkössä nuori Suomi..." "Olen tuore, hehkeä ja hyvähampainen nainen..." "Kämmentuntumassanne maailmankirjallisuus..."

Ei mikään edellisistä pidä kuitenkaan paikkaansa. Kasvuhistoriani vuoksi en voi antaa Teille rahaa, hyviä sukulaisuussuhteita ja niiden tukea, en eroottista ulkonäköä, pääkaupunkilaisissa piireissä roikkumista, enkä julkista huoruutta. Voin antaa vain novellini.

Haave minulla on: saada kustantajalta joskus myönteinen päätös. Usein tuntuu, että helpompi on tavata Jumala.

Kunnioittavasti, Jari Järvelä




maanantai 5. toukokuuta 2014

Kirjallisuusblogeja ja lehtikritiikkejä Tytöstä ja pommista


Vähän yli kuukausi Tytön ja pommin ilmestymisen jälkeen olen kerännyt tähän linkkejä sekä lehtikritiikkeihin että kirjallisuusblogien kokemuksiin kirjasta. Jos jotain on jäänyt minulta löytämättä, kertokaa ihmeessä, arvostan sitä suuresti.

Yleensä ottaen Tytöstä ja pommista on pidetty todella paljon. Se on tempaissut lukijat maailmaansa, ja kirjailija itse voi vain kumartaa kaiken kiitoksen keskellä.

Tytön ja pommin lehtikritiikkejä:

Suvi Ahola arvosteli Tytön ja pommin Hesarissa heti tuoreeltaan. Linkki on tässä:
Melodraamaa öisen Kotkan kaduilla / Jari Järvelä vei vetävää jännitysromaaniaan kohti äärimmäisyyksiä ja tragediaa (HS, 22.3.2014). Ahola lähestyi kirjaa melodraaman määritelmän kautta ja piti kirjasta paljon. Sitaatti: "Ei ihme, että Tyttö ja pommi toimii. Se on kirjoitettu rennolla otteella, hauskastikin, ja samalla niin, että kirjaa on liki mahdoton laskea kädestään. Metron ja hänen ykkösvihollisensa Jeren kamppailua kuvataan hengästyttävässä tempossa, välillä rajua väkivaltaa räiskien, mutta molempia henkilöitä ymmärtäen ja säälien. Niin kuin 1800-luvun naturalisteilla, myös Järvelällä on tekstissä tiukka sosiaalinen ja jopa poliittinen eetos."

Sisko Nampajärvi arvosteli kirjan Kymen Sanomiin. Linkki on tässä: Kirja kuin pommi (KyS, 13.4.2014). Sama kritiikki on ilmestynyt myös sekä Kouvolan Sanomissa että Etelä-Saimaassa. Kirja on tempaissut Nampajärven vahvasti maailmaansa. Sitaatti kritiikistä: "Jari Järvelän esikoisjännäri on kuin isku palleaan. Räjähtävän energinen teksti vie maailmaan, jossa primitiivireaktiot ovat herkässä ja nopeus hengissä säilymisen edellytys." Kirjan huonona puolena Nampajärvi pitää sitä, että "vielä ei ole tiedossa, milloin ja missä Metron voi tavata uudestaan".

Kai Hirvasnoro arvosteli Tytön ja pommin Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Linkki tässä:
Suurin kaikista on kosto (KU Viikkolehti, 19.4.2014) Myös Hirvasnoroon kirja oli kolahtanut. Sitaatti arvostelusta: "Tyttö ja pommi on romaani, josta voi nauttia puhtaana jännärinä, mutta siitä on paljon iloa myös korkeakirjallisuuden ystäville ja yhteiskunnallisille aktivisteille. Harvinaisen onnistunut teos, jolle Järvelä toivottavasti kehittää jatkoa."

Helena Miettinen on arvostellut kirjan Keskisuomalaiseen. Linkki arvosteluun tässä: Tyttö ja pommi (4.5.2014). Sama arvostelu ilmestyy varmaankin myös Savon Sanomissa, nämä lehdet ainakin tapaavat julkaista samoja kritiikkejä. Miettinen lähestyy kirjaa muun muassa kaupunkisodan näkökulmasta. Sitaatti: "Järvelä loistaa kiihkeän, äkkikäänteisen ajojahdin pyörittäjänä. Kaupungin katot ja autiot teollisuushallit ovat hyytävän tehokasta sotatoimialuetta."

Tyttö ja pommi kirjallisuusblogeissa:

Kirjallisuusblogeista ensimmäisenä ehti Tyttöä ja pommia arvioimaan Anun ihmeelliset matkat. Linkki tässä: Panopticon ja yövartijavaltio (24.3.2014). Anu lähestyy kirjan teemoja analyyttisesti ja miettii paljon kirjan syvempää sanomaa. Sitaatti: "Vaihtoehtonuorison maailman kartoittajana Järvelä onnistuu ilmiömäisesti. Dekkarissa rakentuu kiinnostava polarisaatio elämäntapataiteilijoiden ja perinteisiin perhearvoihin uskovan ”tavisnuorison” välillä." Anulle kiitos siitä, että hän bongasi kirjasta pari pientä tekstisokeusvirhettä, jotka on korjattu seuraaviin painoksiin ja myös e-kirjaversioon.

Hengityskeinu-blogia pitävä Jarkko Perttula kirjoitti Tytöstä ja pommista 12. huhtikuuta.  Hengityskeinu, Tyttö ja pommi (12.4.2014). Hän pohtii Tyttöä ja pommia Sjöwall & Wahlöön kirjoittamia rikosromaaneja vasten, sitaatti:  "Sinänsä on hienoa, että Järvelä ei lähde sille tielle, jolla moni pohjoismaalainen dekkarikirjailija jo vaeltaa. Trendikästä on nykyään se, että murhan pitää olla mahdollisimman mielikuvituksellinen, raaka, mieluiten lapsiin kohdistunut jne. Järvelä ammentaa (oikeastaan Crime Timen hengessä) aiheensa nykypäivän ongelmista, ja siitä mihin syrjäytyminen, välinpitämättömyys ja rakkaudettomuus voi johtaa."

Tillman kirjoitti Tytöstä ja pommista tunteikkaan blogikirjoituksen, jossa hän puntaroi erittäin elämyksellisesti omia Kotka-kokemuksiaan. Linkki värikkääseen blogikirjoitukseen on tässä: Tillman, Tyttö ja pommi (23.4.2014). Tillman tunnistaa kirjan päähenkilössä Metrossa kerran tapaamansa kotkalaisen tytön, ja Metron asuinpaikasta, Kauhuvuoreksikin kutsutusta Karhuvuoresta, hän kirjoittaa: "Olen käynyt alueella vuonna 1978. Enkä ole koskaan kokenut sen jälkeen mitään vastaavaa." Tillman jatkaa: "Kuten huomaatte, en pysty oikeastaan kirjoittamaan kirjasta vielä mitään. Lukukokemus oli niin totaalinen ja sykähdyttävä ja maaninen."

Lukuneuvoja kirjoitti lukukokemuksestaan vapunaattona, linkki: Lukuneuvoja, Tyttö ja pommi (30.4.2014). Hän pohtii aluksi yleisempää ongelmaa, sitä onko dekkaribuumin myötä jännärien rimaa laskettu, koska tiedetään että huonokin dekkari myy. Ilokseni hän pitää kuitenkin Tytöstä ja pommista hyvin paljon. Sitaatti: "Jari Järvelän Tyttöön ja pommiin oli ilo tarttua, sillä jo etukäteen tiesi, ettei tämä pomminvarma laatukirjoittaja jättäisi kirjaansa juonellisia tai kielellisiä kömpelyyksiä. Lisäksi tarina vaikutti erilaisuudessaan kiehtovalta. Tämän tekijän kyydissä nauttisi varmasti ja niin myös kävi."

Lukukausi-blogia pitävä Jaana Märsynaho on tuorein bongaukseni kirjan lukeneista ja siitä kirjoittaneista ihmisistä. Linkki ohessa: Lukukausi, Tyttö ja pommi (4.5.2014) Sitaatti: "Bakteereiksi nimettyjen nuorten ja Rottien kilpajuoksu päättyy henkeäsalpaavan jännittävään takaa-ajoon. Lukuneuvojan tavoin toivon, ettei tämä jää Järvelän ainokaiseksi vierailuksi jännityskirjallisuuden saralla. Juoni, taitava kerronta, rakenne ja sisältö muodostavat niin vangitsevan kokonaisuuden, etten malttanut laskea kirjaa käsistäni ennen kuin olin lukenut sen loppuun." Minua ilahduttaa se, että Märsynaho antaa erikoismaininnan päähenkilövalinnalle. Keski-ikäisten poliisimiesten hallitseman rikoskirjallisuuden sekaan on sukeltanut nuori, särmikäs anarkistityttö.

Tässä tähänastiset kohtaamani blogikirjoitukset ja lehtikritiikit. Jos jotain puuttuu, niin kerro! Sähköposti on tuossa ohessa, ja Twitterin kautta tavoittaa minut myös hyvin.