Mitä kirjailijan päässä tapahtuu?
Tämä blogi tuo julki uteliaisuuden ja ideoiden lähteitäni.
Jotkut niistä päätyvät kansien sisään, jotkut eivät.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Himanen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Himanen. Näytä kaikki tekstit
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Runo filosofista
Pariisin latinalaiskortteleissa, rue Descartesilla, aivan Hemingwayn 1920-luvulla työhuoneena käyttämää vinttikomeroa vastapäätä on hieno seinämaalaus sinisestä puusta. Puun vieressä on Yves Bonnefoyn aiheeseen liittyvä runo, jonka suomennan tähän vapaasti kotkalaisella rannikkoranskallani.
Jokainen voi ihan itse ratkaista, täyttääkö viime viikkojen kohufilosofi Himanen Bonnefoyn filosofille ajatteleman tehtävän.
Kun kuljet ohi
korkean puun,
katso sitä
ja ehkä ymmärrät.
Naarmuisenakin, nokisenakin
tuo katujen puu
on koko luonto,
koko taivas,
se on lintu joka sille laskeutuu,
tuuli joka sitä liikuttaa,
aurinko joka säteilee toivoa
huolimatta kuolemasta.
Filosofi,
sinulla on mahdollisuus
olla katusi puu,
sinun ajatuksesi ovat uskaliaammat,
silmäsi vapaammat,
kätesi intohimoisemmat
huolimatta yöstä.
perjantai 22. helmikuuta 2013
Hevosista, Himasesta ja bikineistä
Hevosia ja Himasia alkaa tulla hiljalleen viikon edetessä korvista ulos, ja mieluusti näin viikonlopun korvalla keskityn hetkeksi siihen mikä ihmiskunnassa on pysyvää ja kestävää.
Hevoset ovat toki tuttuja jo kivi- ja rautakaudelta, 99,9-prosenttisesti ravintona, ilman hevosenlihaa ei homo sapiens olisi pysynyt hengissä ja saanut kehitettyä aivojaan homo sapiensin eläimistä (ja myös neandertalilaisista) erottavan kielenkäytön vaatimiin mittoihin. Himasen ainoa poikkeuksellinen titteli tällä hetkellä on Suomen nuorin tohtori, enkä usko, että se on kovin kestävä meriitti ihmiskunnan neronleimauksia ja keksintöjä punnittaessa sadan vuoden päästä. Tuskin edes viidenkymmenen. Vaikka päässä säkenöisi kuinka Kestävän Kasvun malli tahansa.
Yllättäen paljon kestävämmiksi erilaisten todellisten ja bubbling under -nerojen ristitulessa ovat osoittautuneet ihmiskunnan historiassa bikinit. Ne on ikuistettu jo Villa Romana del Casalen mosaiikkeihin Piazza Armerinassa Keski-Sisiliassa. Kyseisessä huvilassa sijaitsee maailman täydellisin (ja hyväkuntoisin) kokoelma antiikinaikaisia roomalaisia mosaiikkeja in situ, paikan päällä. Mosaiikkeja on nähtävissä yhteensä 3500 neliömetriä. 200-300 -luvuilla tehdyt mosaiikit kaivettiin esiin monen metrin mudan alta vasta joitakin kymmeniä vuosia sitten, sen takia ne eivät ole vielä päässeet tuhoutumaan ihmisten tai happosateiden ansiosta. Villa on Unescon maailmanperintökohde.
Yksi kuuluisimmista mosaiikeista on bikineihin pukeutuneita, urheilevia nuoria naisia kuvaavan huoneen lattia, josta ylläolevassa kuvassa pieni osa. Kun väsyn erilaisiin, liukuhihnana toisiaan seuraaviin kohuihin, katson Villa Romana del Casalessa ottamiani kuvia ja ajattelen että bikinit ja rantalentopallo ovat kestäneet maailman myllerryksiä, sotia ja vitsauksia jo 1800 vuotta, sen sijaan erilaiset kohut ja gatet myrskyävät päivän, viikon tai kaksi, vaihtuakseen taas uusiin vaahtopäihin.
Ihmiskunnan biitsikausi pitkä, ihmiselämä lyhyt.
Kohotan tänä iltana punaviinilasillisen pidentyville päiville ja lähestyvälle rantakaudelle.
torstai 21. helmikuuta 2013
Kuinka Eiffel-torni myydään
Eilen ilmestyi LongPlayssa Anu Silfverbergin ja Johanna Vehkoon kirjoittama pitkä, mielenkiintoinen stoori "Himasen etiikka", jossa pengotaan filosofi Pekka Himasen saamia muhkeita tutkimusrahoituksia tutkimuksiin, joissa ei varsinaisesti tutkita yhtään mitään. Seisotaan lähinnä barrikaadilla huutamassa iskulauseita.
Jos ei Himanen kauheasti vakuuta tutkijana, niin verkostoitujana hän on tehnyt vuosien varrella ensiluokkaista työtä. Rahoituksen ajajana tuntuu monessa kohtaa olevan valtioneuvoston kanslia, joka on runtannut rahoitukset läpi Suomen Akatemiasta ym. instansseista ilman kunnollista vertaisarviointia ja keskustelua. Varsinkin Jyrki Kataisen nimi nousee yhä uudestaan esiin Himasen vahvana taustatukijana.
No, onhan sitä ennenkin hyvällä supliikilla paljon saatu aikaan, vähän varsinaisia villoja mutta isoja kuplia. Kun tässä parin päivän päästä olen lähdössä Pariisiin, niin mieleen tulee mies, joka onnistui myymään Eiffel-tornin romukauppiaille kahteen kertaan, Victor Lustig. Hän tiivisti myöhemmin teesinsä ns. Kymmeneen Lustigin Käskyyn, joista muutama seuraavassa:
- Kuuntele aluksi kärsivällisesti huijattavaa, hyvällä kuuntelulla saavutat enemmän kuin jatkuvalla puhumisella.
- Älä koskaan näytä kyllästyneeltä, kun kuuntelet toista.
- Kun tiedät huijattavan poliittisen kannan, myötäile sitä.
- Älä kysele henkilökohtaisuuksia, huijattava kertoo sinulle ennen pitkää kuitenkin kaiken itsestään, kunhan kuuntelet kiinnostuneesti. Voit käyttää tietojasi sitten hyväksesi.
- Anna tärkeytesi tulla esiin tittelien ym. kautta. Älä kehu itseäsi suoraan. Kehu mieluummin huijattavan mielipiteitä.
Näillä taidoilla niitä Eiffel-torneja myydään niin vuonna 1925 kuin 2013.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


