Kortteli olutta, kiitos!

Ranskan vallankumous pyrki vapauteen ja veljeyteen ja tasa-arvoon (hyvä!) ja tuli siinä sivussa uudistaneeksi keskiaikaiset mittayksiköt (tylsää!). Kansalliskokous päätti  huhtikuussa 1795 uudistaa sekavan monipuolisen mittajärjestelmän.

Uudeksi pituuden yksiköksi nimettiin metri ja sen myötä siirryttiin kymmenjärjestelmään, joka ei ollut senaikaiselle ihmiselle ollenkaan helppo tehtävä. Ihmiset olivat tottuneet jakamaan asiat kahteen, kolmeen, neljään ja kahdeksaan osaan.

Pariisiin sijoitettiin 1796-97 ihmisten opastukseksi kuusitoista marmorimetriä, joista yksi, rue de Vaugirard 36:ssa on enää alkuperäisellä paikallaan, Luxembourgin puiston laidalla.

Kymmenjärjestelmään ja metriin siirtyminen tapahtui Suomessa noin vuosisataa myöhemmin, 1800-luvun lopulla. Siinä missä kilogrammat, metrit, neliömetrit ja kuutiometrit ovat selkeyttäneet mittaamista, moni vanha hieno mittayksikkö on niiden kautta vaipunut unholaan. Olemme menettäneet muun muassa seuraavat oivalliset mittayksiköt.

kynsi = n. 5,7 cm (pitkäkyntinen kaveri...)
kyynärä = kyynärvarren mitta, n. 0,6 metriä
syli = kolme kyynärää, n. 1,8 metriä
stadion = 192 metriä (alkuperäinen pikajuoksumatka, Olympian radan pituus / pytholainen stadion oli 165 m, attikalainen 177 m, joonialainen 210 m: eripituisia luonnonratoja)
sapatinmatka = noin kilometri, enintään 2 000 kyynärää (sen verran sai kävellä pyhäpäivänä)
peninkulma = alun perin n. 5 km, myöhemmin vahvakeuhkoisempien koirien myötä n. 10 km (matka jonka penin eli koiran haukku kuuluu)
poronkusema = maksimissaan 7,5 km (matka jota ajoporoa saattoi juoksuttaa virtsataukojen välillä, liian pitkä juoksuttaminen saattoi aiheuttaa halvaustilan)

luoti = n. 13 grammaa
naula = 32 luotia, n. 425 grammaa
sentneri = 100 naulaa, n. 42,5 kilogrammaa
lästi = 100 sentneriä, n. 4250 kilogrammaa
leiviskä = 8,5 kg

jumpru = 0,82 desilitraa (ruotsiksi jungfru eli neito,  neitsyt / jumprahuiti-voimasana on peruja katoliselta ajalta ja siinä kutsutaan siis neitsyt Mariaa / jungfru, neito oli vanha snapsimitta, vaikka nimi katosi oli vielä 1950-luvulla ruotsalaisissa ravintoloissa snapsi 8 cl:n suuruinen)
kortteli = 4 jumprua (0,33 litraa, eli olutpullollinen / kortteli Koffia ei siis tarkoittanut Sinebrychoffin tehtaita)
tuoppi = ennen neljä korttelia, eli 1,3 litraa - nykyään kärsinyt inflaation, vain 0,5 litraa
kappa, vakka & nelikko = käytössä torimyynnissä enää vain kappa, n. 4,6 litraa; vakka joka kantensa valitkoon (n. 36,8 l)  oli kahdeksan kappaa, ja nelikko (n. 110 l) kolme vakkaa
kielo = 4 kappaa (n. 18 litraa / kielollinen kieloja on PALJON valkokukkia)
karpio = 10 kappaa
tynnyri = 4 nelikkoa tai 30 kappaa
dritteli = 50 kilogramman tynnyrillinen (esim. 500 dritteliä voita on aika rasvavuori)

kiihtelys = 40 kpl (yleensä nahkoja)
tikkuri = 10 kpl
puntti = ruusuissa 20 kpl, stidiaskeissa 10 kpl, nykyään alennettu pelkäksi housunlahkeeksi
kerpo = 31 nahkiaista, viimeisellä sidotaan muut kiinni
toltti = 12 kappaletta
krossi = 12 x 12 kpl, eli 144
kirja = 25 A4-kokoista paperiarkkia (valkoista, kirjoittamatonta / kirjan pituus on siis täsmennetty entisissä mitoissa 25 aanelosen mittaiseksi, ilmankos monia nykyromaaneja moititaan ylipitkiksi ja laverteleviksi)
riisi = 500 aanelosta eli 20 kirjaa
pakka = 10 riisiä eli 5000 aanelosta (paperia siis, ei riisinjyviä)

koura = yhden kouran täysi
kahmalo = kahden kouran täysi (maksoi kahmalon kultaa oli siis aikanaan tarkka mitta, eli kaksi kämmenentäyttä)
kohmelo = olo, joka tulee kun alkaa laskea vanhojen pinta-alojen (äyrityinen, aurtuanmaa, penninginmaa, tynnyrinala, kapanala) mittasuhdetta nykyiseen aariin ja hehtaariin

Nykyään puhutaan huolestuneena kielen köyhtymisestä. Vielä enemmän huolissani voisin olla mittayksikköjemme köyhtymisestä. Metri, kilogramma, litra, niistä pitää nykyihmisen repiä ympäröivän todellisuuden mitat. Minimalismi huipussaan tässä muuten pursuavassa maailmassa.

Kolme naisvartaloa

1. Suomalaisena päärynävartaloisena naisena en olisi kauhean huolissani. Päärynävartaloa on jumaloitu läpi maailman historian, kuten ylimmästä kuvasta näkyy. Kyseessä on Kaksoisvirranmaasta Mesopotamiasta löytynyt jumalpatsas n. 800-luvulta ennen ajanlaskumme alkua. Samalta seudulta, josta kirjoitustaito, matematiikka ja muutkin sivistyksemme alkutekijät ovat kotoisin.

2. Mitä useamman kerran olen nähnyt naispatsaiden kauneusihanteena pidetyn Milon Venuksen, sitä varmemmaksi olen tullut että kuvanveistäjän alkuperäisenä mallina on ollut mies. Milon Venuksen vartalo on hyvin miehinen, lihaksisto on miehen eikä atleettisen naisen, kurvit puuttuvat. Kuvanveistäjä on koettanut lisätä olematonta kurvikkuutta kontraposto-asennolla - mutta et sä minua hämää, jätkä. Rinnat on tökätty kömpelösti jälkeenpäin marmoriin, kun kerran naispatsas on kuvanveistäjältä tilattu. Milon Venuksen edessä toteutuu kameroiden räiskinnässä jonkinlainen kollektiivinen sokeus: kyllä sen on pakko olla nainen, kun kaikki niin sanovat. Kyllä skulptööriä nyt Elysionin kentillä, antiikin kreikkalaisten taivaassa naurattaa, kun kamerat napsuvat ja perheenisät photoshoppaavat alastonta marmorimiestä tietokoneidensa taustakuvaksi.

3. Aina sanotaan, että kauneus on katoavaista, ja pitäisi keskittyä henkisiin arvoihin. Kauneus ei todellakaan ole katoavaista, jos sen takoo taltalla basalttisen sarkofagin kanteen. Alimmassa kuvassa naistenlehden kansi neljäntuhannen vuoden takaa. Jos kannen avaa, niin sisältö on sitten toinen juttu.

PS. Menkää erotiikannälkäiset Louvreen. Siellä näkee enemmän alastomia ihmisiä kuin pornolehdissä.

Salainen metroasema / Secret subway station

Löysin eilen uuden, salaisen aseman Pariisin metrolinja seiskalta, Châteletin ja Pont Marien väliltä. Korjaan, Kirsi löysi, hänellä on huomattavasti tarkempi silmä kaikelle romanttiselle.

Sata vuotta sitten suomalainen keskiverto talonpoika tapasi elämänsä aikana sata ihmistä. Nykyään ne tulee tavattua 15 sekunnissa, kun astuu metroon. 

Niistä sadasta ihmisestä kun karsi kylän papin, lääkärin, fudiskaverit ja sukulaiset pois, niin jäljelle jäi talonpojalle varmaan  öbaut 2 mahdollista morsianehdokasta.  Toisella oli vihreät jäniksen etuhampaat ja toisella ei hampaita ollenkaan. Niillä mentiin. Kuka oikeasti kaipaa wanhoja, hywiä aikoja?

* * *

Yesterday I found new, secret station in Paris metro line 7, between Châtelet and Pont Marie. Well, Kirsi found, she has much more alert eye than me to notice romantic things.

A hundred years ago a Finnish peasant met one hundred people during his whole life. Nowadays I meet one hundred people in 15 seconds, when I step into subway car.

When you weeded village priest, doctor, relatives and soccer team mates out of that one hundred people, all that was left was about 2 possible bride candidates. Another one had green rabbitlike front teeth and another one had no teeth at all. Choice was yours. Who really misses the Good Old Days?

Rakkautta veto-oikeudella

Eri puolilla maailmaa on rakkauslukkosiltoja. Tiedätte varmaan stoorin. Rakastuneet kirjoittavat nimensä tai nimikirjaimensa munalukkoon ja lukitsevat sen sillankaiteeseen. Avaimen he heittävät välittömästi jokeen. Näin heidän rakkaudestaan tulee ikuista.

Yksi kuuluisimmista rakkauslukkosilloista oli Firenzen Ponte Vecchio. Siis oli. Muutama vuosi sitten kaupunginvaltuuston päätöksellä kaikki rakkauslukot (n. 5500) sahattiin irti Ponte Vecchiosta ja tuhottiin. Virallinen perustelu oli se, että wanhaa siltaa piti suojella naarmuilta. Firenzeen matkaavien kyyhkyläisten on sen jälkeen pitänyt kiinnittää rakkauslukkonsa Ponte Vecchion lähelle joenvierustien huomattavasti tylsempään kaiteeseen.

Onneksi Pariisissa ei säästellä siltoja naarmuilta. Seinen yli menevä Pont des Arts on tämänpäiväisen bongaukseni mukaan jo niin tuhansittain täynnä munalukkoja, että rakastavaiset ovat joutuneet siirtymään tilanpuutteen vuoksi muutaman sillan lännemmäs, Pont Solferinolle. Tuhansia uusia, ikuisia rakkauksia solmitaan, ja moni yksityisyrittäjä on löytänyt lupaavan ja tuottoisan uran munalukkokauppiaana sillanpielestä.

Tuhansittain munalukkoja, mutta entäpä kuvan sankari? (Epäilemättä mies.) Hän on sinetöinyt suhteensa numerolukolla!

Okei, onhan nuorukaisen ajatuskulku looginen. Hänen ei tarvitse sukeltaa avainta aamulla joenpohjasta, jos ei partnerin naama enää miellytä aamun paljastavassa valossa. Tukka liian takussa, tai sellai. Tai ehkäpä nuorimies haluaa seuraavana päivänä jo keskittyä Modern Warfaren pelaamiseen XBoxillaan. Numerolukko siinä tapauksessa vain oikealla yhdistelmällä auki, ja kiusallinen parisuhde on kerralla ohi. 

Ikuisten rakkauksien keskeltä löytyy Pariisista yksi muita romanttisempi nuorimies, joka rakastaa 110-prosenttisen ikuisesti. Veto-oikeudella.