Mitä kirjailijan päässä tapahtuu?
Tämä blogi tuo julki uteliaisuuden ja ideoiden lähteitäni.
Jotkut niistä päätyvät kansien sisään, jotkut eivät.
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Taltta ja Miranol reppuun
Pakkaan kesämatkalle ja mietin: Kannattaako? Enää ei ole Wanha Hywä Aika, silloin maailma oli turistille vielä neitseellinen. Alkuperäiskansoja ja koskematonta luontoa riitti. Jules Verne kirjoitti silloin seikkailukirjansa, jossa maailma kierrettiin 80 päivässä. Ajan matkailupioneeri Thomas Cook todisti julkisesti, paksu aikataulupuntti todisteena, että teko oli mahdoton, vähimmäiskesto maailman kiertoon on 102 vuorokautta.
Paras (ja ainoa) matkustusvaate oli tuohon aikaan miehillä tumma puku ja naisilla hame. Nämä yllä tehtiin hankalatkin patikkaretket viidakoissa ja Alpeilla, oli lämpöä sitten +40 tai -20 astetta. Saksalainen opaskirja kehotti retkeilijöitä kantamaan mukanaan ehdottomasti mukanaan pensselin ja pänikän valkoista maalia, jotta he voisivat luonnonkauniilla kielekkeellä, vesiputouksen äärellä maalata nimensä ja päivämäärän kallioon. Mieluiten niin isolla, että signeeraus erottuu alas laaksoon saakka.
Antiikin temppelit oli rakennettu marmorista, eikä valkomaali erottunut. Kreikan-reissaajia opastettiin tämän takia pitämään kassissa mukanaan taltta, jolla he voivat hakata nimensä ja sopivan värssyn kiveen. Tyyliin "Lordi Byron kävi täällä".
Rannalla miehet pukeutuivat vuoristoretkeä keveämmin, kolmiosaiseen liivipukuun, kävelykeppi ja kivääri (lajien tunnistamista varten) jätettiin hotelliin. Rannalla oleskeltiin pelkän meri-ilman ja ilmakylpyjen vuoksi, aurinkoa vältettiin kuin ruttoa. Paras rantakeli olikin vihmova, tuulinen myrskysää. Ruskea, satulanahkainen iho kuului osattomalle ojankaivajalle, ei turistille.
Uimista lääkärit suosittelivat pelkästään talvisin, lyhyinä pulahduksina ja vain vakavasti sairaille. 1900-luvun alussa tuli myyntiin ensimmäinen uimiseen tarkoitettu puku, villainen polviin asti ulottuva kerrasto. Kun suunnittelija kulki omassa uima-asussaan rannalla, hänet pidätettiin epäsiveellisestä käytöksestä ja passitettiin sellin kautta mielisairaalaan. Australian kansalaisuus katsottiin lieventäväksi asianhaaraksi, olihan perimä mantereella tunnetusti heikonpuoleista.
Rautateillä tärkeintä oli hidas matkanteko eikä päämäärä. Juniin kuului normaalien matkustus- ja ravintolavaunujen lisäksi pokeri- ja tupakkasalonkeja, parranajohuone ja erillinen kirjastovaunu. Kokonaisia romaaneja syntyi matkan kestäessä, loma-asunnon Caprilta saattoi voittaa ohimennen sökössä. Luotijunan logiikkaa ei olisi ymmärretty ollenkaan, miksi Herran nimessä pitäisi olla nopeasti perillä ja jyrsiä häthätää muoviin käärittyjä, kuivia sämpylöitä, kun viiden ruokalajin kiireettömät illalliset olivat tarjolla.
Junat koettiin muihin matkustuskeinoihin verrattuna ylivertaisen mukaviksi ja vaarattomiksi, vuonna 1904 amerikkalaisilla rautateillä loukkaantui tai kuoli vain 80 000 ihmistä. Eurooppalainen rataverkosto oli lähes yhtä turvallinen.
Valistunut matkailija haki Wanhaan Hywään Aikaan ikimuistoisia luontoelämyksiä. Aika laskea opaskirja alas ja pohtia mitä ovat omat, ikiajoiksi tulikirjaimin poltetut, kesään liittyvät luontokokemukset? Kysyn vaimolta. Hän muistaa ikuisesti hetken lapsuudesta järven rannalla, kun hän kyykki korkeiden kortteiden keskellä, piilossa koko maailmalta harottavassa taikametsässään.
Itse muistan varmaan dementoituneenakin pyöräilyn läpi paksun kuusikon, mäkisellä metsätiellä: kuinka aurinkoisissa kaistaleissa ihoa korvensi hellepäivän lämpö, ja varjoisissa notkoissa iski äkillinen viileys kuin olisin poukannut silmät kiinni jäiseen lampeen. Viiletin läpi kylmien ja kuumien vyöhykkeiden, napa-alueilta autiomaahan ja takaisin. Jos silloin olisi mukana ollut maalipänikkä ja suti, olisin maalannut isolla nimeni ja päivämäärän metsätien hiekkaan.
tiistai 21. toukokuuta 2013
Seksikäs aivastus
Puissa pölisee nyt koivunnorkkoja. Ei niin paljon kuin viime ennätyskeväänä, onneksi, mutta sen verran että minua aivastuttaa.
Aivastellessa aloin miettiä mitä ihmiset toivottavat aivastajalle. Suomessa sanomme: Terveydeksi. Samanlaista terveyttä edistävää ilmausta käytetään monessa muussakin kielessä, kuten esimerkiksi
- saksassa: Gesundheit
- venäjässä: na zdorovje
- italiassa: salute
- ranskassa: a vos souhaits
Toisissa kielissä tarvitaan enemmän uskonnollista painoarvoa aivastuksen jälkihoidossa. Englannissa toivotetaan siunausta: Bless you. Vielä voimakkaampi taivaallinen lataus on espanjalainen versio. Espanjassa sanotaan "Jesus!" aivastajalle.
"Hatshii! Jeesus! Atshoo! Jeesus! Atshii! Jeesus! Hatshii atshoo! Jeesus Jeesus!" Olisi erikoinen kokemus hengailla korvat höröllä jollakin espanjalaisella torilla siitepölyaikaan.
Norjassa ja Ruotsissa ihmiset vaikuttavat elelevän vielä viikinkiajoissa. Siellä aivastaja saa kuulla: Prosit. Eikö se ole sama maljannostatussana, jota jo viikingit käyttivät juodessaan Valhalla-olutta vihollistensa kalloista? Kippis vaan.
Miksi me sitten toivotamme terveyttä ja siunausta aivastajalle?
Yksi selitys piilee Euroopan pahoissa ruttoepidemioissa. Aivastus oli yksi keuhkoruton mahdollinen ensioire. Paavi määräsi jo 500-luvulla siunaamaan aivastajat välittömästi, kyseisellä ensiavulla yritettiin parantaa heidät.
Toinen kiinnostava selitys liittyy haukotukseen. Haukotusta pidettiin pitkään vaarallisena, piru tai paha henki saattoi livahtaa ammottavasta suusta sisään sieluun. Sen takia haukottelijan piti panna käsi suun eteen. Ele oli itsesuojelua eikä kohteliaisuutta muita kohtaan. Haukotus oli riskialtista mutta aivastus terveellistä. Aivastamalla ihminen yritti päästä eroon sisuksiinsa soluttautuneesta pahasta hengestä. Sen takia aivastus ansaitsi siunauksen.
Niin tai näin, yksi asia on varma. Kun aivastamme, sydämemme pysähtyy sekunnin murto-osaksi. Joka kerta, kun aivastamme, kuolemme hetkeksi. Koivun hedelmällinen kukinta-aika on tuhansien pienten kuolemien aikaa.
Niin, mitä muuta kutsutaankaan pieneksi kuolemaksi? Aivan, orgasmia.
Vielä kiintoisammaksi menee. Monet ihmiset aivastavat sängyssä seksin jälkeen, ilmiö on viimeisten brittitutkimusten mukaan paljon yleisempi kuin on uskottu. Toisinaan aivastukseen riittää pelkästään seksin ajattelu. Eli ihmisen halu lisääntyä aiheuttaa hänelle samanlaisia reaktioita kuin kasvien lisääntymispölytys.
Lääketieteessä tunnetaan oireyhtymä nimeltä "honeymoon rhinitis", kuherruskuukauden heinänuha. Siinä vastanaineet kärsivät aivastelusta ja nuhasta harrastaessaan tiheästi seksiä.
Kannattaa siis miettiä jatkossa kahdesti, mitä vastaantulevalla, hymyilevällä aivastajalla on mielessään.
perjantai 17. toukokuuta 2013
Näin pääset helluntaiheilasta eroon
Edellisessä blogipäivityksessäni (Kainalokuoppien hiki & muita rakkausniksejä) jaoin Suomen kansan kokeiltuja taikoja ja konsteja lemmen löytämiseksi. Helluntaitahan pidettiin ennen jonkinlaisena takarajana onnistuneen kesäkumppanin saamiseen. Kyllä kansa tietää!
Entä jos helluntaina on heila, mutta siitä haluaa päästä helluntain jälkeen eroon? Ei hätä tämän näköinen. Samainen edellisessä blogimerkinnässäni suosittelema Marja Paasion "Pilvihin on piian nännit" -kirja on koonnut lemmentaikojen lisäksi Suomen kansan kokeiltuja temppuja heilasta irtipääsemiseksi.
Ja seuraavassa niitä tulee: näin pääset hankalaksi käyneestä helluntaiheilastasi eroon. Kehotan noudattamaan harkintaa, osa vinkeistä vaikuttaa hieman rajuilta.
"Jos henkilö, joka tahtoo kylmettyä rakastetullensa, halaa kolmesti sellaista järven rannalla olevaa kiveä, jota laineet huuhtelevat, muuttuu hän kylmäksi kuin kivi." (Koski, 1891)
"Jos joku tyttö on loihtinut itselleen sulhon, pääsee tämä loihtimisesta, jos ottaa porsasta takajaloista kiinni, kun porsas tulee vastaan, ja heittää sen yli olkansa menemään lausuen:
- Mene sinä sinne, mihin minun mieleni tekee!" (Koski, 1892)
"Kun tahdotaan taikoa jotakuta miestä tytöstä luopumaan, niin otetaan poikakukko ja sen miehen pöksyt, jota taikoa meinataan. Pujotetaan se kukkopoika ensin vasemman lahkeen läpi ylös vyötäryksiin ja siitä taas takaisin oikeaa punttia myöden alas. Mutta kukon pitää antaa laulaa kummassakin puntissa yksi kerta ja vyötäryksessä kerran niin, että tulee kaikkiaan kolme laulua, ja sitten päästetään kukko lentämään. Niin erkanevat rakastuneet toisistaan, mutta tämä kaikki pitää käydä hyvin salaa ja rukouspäivää vasten yöllä." (Tammela, 1886)
"Jos ikävöi toista liikaa, niin kun kusaisee kenkäänsä ja viskaa kusen yli olkansa sen jäljille, jota on ikävä, niin herkiää ikävöimästä." (Heinävesi, 1933)
"Mies pääsee naisesta vapaaksi, kun ottaa kolme karvaa naisen takapäästä ja polttaa ne tulessa." (Kuopio, 1892)
"Poika pääsee liiasta rakastumisesta siten, että pitää mennä sille tytölle viereen, jonka tietää itseensä rakastuttaneen itsensä, ja vieressä ollessa heittää housut alas, jotta kalu tulee näkymään ja nousta seisaalleen. Näin ollessa astuu, jalat kahden puolen tytöstä, yli harakoitten, niin kyllä sen rakkausriesat eroavat." (Kitee, 1892)
"Kun tytön huoneessa käy, niin sitten kun pois mielii lähteä, niin pitää syleillä sen tytön vaatteet lähtiessään, niin sitten se tyttö kylmenee eikä ole enää itsensäkään toista mieli." (Pihtipudas, 1885)
"Kun on johonkuhun oikein rakastunut ja siitä tahtoo päästä erilleen, niin pitää mennä lähteelle ja juoda lähteestä vettä, panna vain veitsi hampaittensa väliin ja juoda siten veitsi hampaissa, ja sanoa siinä juodessaan:
- Kylymä on vesi meressä, auertaivaan alla, vaan kylymempi olkoon mun sydämeni!
Sen koommin ei juohtu enää mieleen se ystävä." (Pälkjärvi, 1892)
"Jos poika tahtoo pyrkiä erilleen tekorakkaudesta, niin hänen pitää syödä karhun aivoja ja sydäntä ja käärmeen pään läpi laskea vettä ja juoda se vesi, niin tulee se poika niin vihaiseksi kuin karhu ja käärme. Se tappaa sen tytön, johon oli rakastunut, jos ei tyttö pakene pois niiltä mailta." (Sotkamo, 1881)
"Jos joku tyttö rakasti poikaa eikä saanut vastarakkautta, tuli hänen poistaa lempi menemällä johonkin kujaan tarpeellensa ja katsoa jalkojen välitse ja paskalla ollessaan sanoa:
- Niin kuin tämä paska haisee pahalle, niin sinä ja sinun lempesi (miehen nimi) minusta haisee.
Sillä tavalla unehtui poika pois tytön mielestä." (Salmi, 1936)
maanantai 13. toukokuuta 2013
Kainalokuoppien hiki & muita rakkausniksejä
Hälytys, aistit auki! Helluntai lähestyy (19.5.), ja kuuma kesä kolkkaa kulman takana. "Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä", sanoi vanha, viisas kansa, joka tunsi kaikki rakkauden luonnonvoimat.
Heilan varmistamiseksi ja yksinelon estämiseksi oltiin valmiita monenlaisiin lemmentaikoihin. Niitä esitellään niksipirkkamaisen tarkoin ohjein Marja Paasion kirjassa "Pilvihin on piian nännit", johon hän on koonnut laajemminkin Suomen kansan seksiperinnettä. Juuri sitä herkullisinta osastoa, joka Kalevalasta on sensuroitu. Kirjan aineisto on koottu kansanrunousarkistosta ja Suomen murteiden sanakirjan arkistosta.
Koska kirjaa on mahdoton löytää kirjakaupasta (1. painos 1985, 2. 2004), jaan kanssanne muutaman Suomen kansan testaaman lemmenvinkin. Vinkin jäljessä on paikkakunta ja vuosi, kun niksi on taltioitu. Neuvon lemmenkipeitä lukijoitani noudattamaan harkintaa, jotkut vinkit voivat johdattaa nykymaailmassa rikosoikeudellisiin syytteisiin - tai lemmenloitsun tulos voi olla aivan päinvastainen.
"Jos kusta sihauttaa kuppiin ja antaa pojalle, niin tämä rakastuu juottajaansa." (Iisalmi, 1936)
"Lemmen nostatukseen on otettava hivus sen päästä, jonka haluaa ihteensä rakastuvan, katkaistava se kolmeksi ja poltettava jalkateränsä päällä ja sanottava:
- Niin ku tämä tuli polttaa minuva, niin sinun pitää rakastaman minuva." (Puumala, 1933)
"Tyttö sai pojan rakastamaan itseään siten, että laittoi salaa nuppineulan pojan housun haarukkaan, munain kohdalle." (Virrat, 1938)
"Tytöt saa helposti pysyvästi kiintymään itseensä, jos antaa niiden jollain tavoin haistella kainalokuoppiensa hikeä." (Viljakkala, 1934)
"Semmoista konstia ovat naiset käyttäneet, että on omat kuukautisten aikana pitämänsä housut pitänyt saada sen pojan tyynyn alle, josta se nainen on tykännyt. Poika on ruvennut seuraamaan sitä naista, jonka kuukautisilla pilattujen housujen päällä se on maannut. (Sysmä, 1936)
"Yölepakon kun saa kiinni ja siltä ottaa vasemman siiven ja sillä saa pyyhittyä vaimoväkeä paljaitten nisäin päähän, niin on siitä sellainen seuraus, että se nainen, jolle näin on tehty, ei pysy kaukana siitä, joka näin teki." (Tammela, 1891)
"Tytön saa rakastumaan itseensä siten, että voitelee huulensa sellaisella rasvalla, jota on saatu koiraskarhun mahasta, ja suutelee sitten tyttöä." (Pieksämäki, 1892)
"Jos tyttö saunasta uskaltaisi tulla kylvettyään alastomana tupaan, nostaisi se tytön lempeä. Mutta sitä eivät kaikki tytöt ilkeä tehdä." (Salmi, 1936)
"Poika hankkii sormuksen ja pitää sitä kolme yötä housuinsa persauksissa. Kolmannen yön jälkeen laskee poika sormuksen alas vasemmasta housun lahkeesta. On varottava, ettei sormus putoa lattialle tahi maahan asti, vaan tulee se ottaa heti housunlahkeen suulta kiinni. Kun nyt täten käsitellyn sormuksen saa poika painetuksi tytön tietämättä ja näkemättä tämän vasemman käden nimettömään, tulee tytölle ikävä poikaa." (Sortavala, 1936)
"Jos ketä toista tahtoo rakastuttaa itseensä, niin pitää saada piäskysen kieli ja panna se suuhunsa ja antaa sitten suuta sille, ketä toivoo itseensä rakastuvaksi. Ja kun suuta antaa, niin pitää työntää kielensä sille aivan suuhun ja siinä se piäskyn kieli mukana, niin saapi nähdä, että se juoksee jäljestä jos vain pääsee." (Pälkjärvi, 1892)
"Tytön saa siten rakastumaan itseensä, että lyö häntä sauvalla, jolla on käärme tapettu ennen käen kukkumista." (Noormarkku, 1889)
"Jos haluaa saada jonkun peräänsä, niin ei tarvitse muuta kuin nuolee leivokset ja antaa ne sitten sille, jota peräänsä haluaa, niin saa sen seuraamaan itseään." (Virrat, 1936)
lauantai 11. toukokuuta 2013
Muna vastaan sinä
Haastan sinut testiin. Valitse vahvempi kätesi, ota mahdolliset sormukset pois sormista.
Sitten, ota kananmuna, pane se poikittain kämmenellesi. Suipompi pää kohti peukaloa.
Sulje nyrkkisi. Yritä murskata kananmuna puristamalla kättä nyrkkiin niin lujaa kuin pystyt. Kaikella voimallasi.
Hämmästyttävää, eikö? Miten jokin niin hauras voi samanaikaisesti olla niin vahva? Kuten elämä itse.
tiistai 7. toukokuuta 2013
Isä, miksi löit minua?
Yksi ikimuistoisista pätkistä kirjallisuudessa on Benvenuto Cellinin omaelämäkerrassa. Cellini (1500-1571) oli renesanssiajan monitaituri, uomo universale: kultaseppä, kuvanveistäjä, timpuri, tiedemies, maalari, muusikko ja minkä tahansa ammatin taitaja, jonka kautta saattoi jotain muovata ja keksiä.
1560-luvulla kirjoittamassaan omaelämäkerrassa Cellini kertoo ratkaisevasta hetkestä lapsuudessaan. Firenzessä oli kirpeä talvipäivä, ja muutaman vuoden ikäinen Benvenuto istui takan ääressä. Yhtäkkiä hän näki jonkin oudon olennon liikkuvan lieskoissa. Se oli musta lisko, jossa oli keltaisia läikkiä. Oudointa oli, etteivät liekit vahingoittaneet sitä lainkaan.
Benvenuto huusi isälleen: "Padre! Tulkaa! Katsokaa! Mikä tuo on?" Isä keskeytti omat työnsä, astui lähemmäs tulisijaa ja tutki liekkejä. Sitten isä sanoi ääni kunnioituksesta värähtäen: "Edessäsi on maailman harvinaisin eläin, Benvenuto. Se on salamanteri. Harvinaislaatuinen kohtalo odottaa ihmistä, joka sen huomaa."
Samantien isä läiskäisi Benvenutoa avokämmenellä poskille. Poika herahti parkumaan ja itki: "Isä! Isä! Miksi löit minua?"
Isä vastasi: "Ettet unohtaisi tätä poikkeuksellista hetkeä koko loppuelämäsi aikana."
No. Poikani näki kuvan salamanterin Korsikalla. "Isä! Isä! Tule! Kato! Mikä toi on?" hän huusi.
En lyönyt poikaani. Hän ei silti ikinä unohda poikkeuksellista hetkeä, joka määrännee hänen kohtalonsa. Renessanssilla oli häikäisevät uomo universalensa. Heidän suonissaan kihisi kaikki maailman lahjakkuus, mutta heillä ei ollut kameraa.
perjantai 3. toukokuuta 2013
Kohtuuden ystävien juomapäiväkirja
Vaikka nykysuomalaisten alkoholinkäyttöä usein paheksutaankin, on se kesyä verrattuna 1800-luvun naatiskeluihin, juuri niihin Matti Klingenkin ihastelemiin suomalaisen identiteetin syntyaikoihin, jolloin ihmiset olivat vielä hyvinkäyttäytyviä ja teitittelivät.
Elias Lönnrot kirjoittaa esim. muistiinpanoissaan tavallisesta sivistyneistön normipäivästä tammikuussa 1834:
"Seuraavana aamuna vietin raitista elämää, koska ei muuta nautittu kuin aamulla 2 kuppia kahvia, yksi lääkeryyppy ja yksi aamiaisryyppy. Aamukävelyltä tultaessa otimme perusteellisen "kylmästä tultua" -ryypyn ja sen jälkeen aamupäivällä kolme pulloa madeiraa. Neljännen tyhjensimme päivällisellä, siis tyydyttävästi viiteen mieheen. Iltapäivällä vierailimme pormestarin luona ja joimme kupin totia, minkä jälkeen läksin Paltamoon. Suuri punssibooli olikin jo valmiina pöydällä ja useita varabooleja piilossa. Tyhjensimme kaikki asianmukaisesti, kunnes puolenyön vaiheilla saimme illallista."
Tässä vaiheessa Lönnrotin kirje muuttuu käsittämättömiksi hieroglyfeiksi. Hän yritti perustaa Kajaaniin myöhemmin, jonakin kankkusaamunaan, Kohtuuden ystävien seuran (so. Raittiusseuran), joka salli jäsenilleen ruokaryypyn ja lääkeryypyn sekä illalla vaatimattomat 24 senttilitraa viskiä. Seura kuoli pian jäsenkatoon.
Suurin osa Kalevalasta on siis todennäköisesti koottu aika hyvässä punssillisessa etukenossa.
Lääkärit eivät olleet pekkaa pahempia. 12 intomielistä lääkäriä perusti 1880-luvulla Duodecim-seuran, vieläkin voimissaan olevan lääkäriseuran ja -kustantamon. Duodecim teki vireää valistustyötä alkoholinkäyttöä vastaan. Asia vaati selvästi ammatillista perehtymistä, koska porukan juomalaskut ravintola Kämpistä ylittävät pituudessaan ajan boheemitaiteilijoiden sibeliaaniset rätingit.
Kieltolaki ja Alkon synty tätä hurlumheitä sitten hieman rajoitti. Ravintoloihinkin tulivat tarkkuutta vaativat senttilitrat. Senttilitrat olivat kansan syville riveille pitkään täysin outo suure. Sattuipa täällä Kotkassa Kyminlaakson Osuusliikkeen ravintolassa naisasiakas tilaamaan 12 senttilitraa viiniä. Tarjoilija toi pitkän lasin, asetti sen viereen viivottimen ja kaatoi valkkaria kahdentoista senttimetrin viivan kohdalle. Asiakkaalla ei ollut huomauttamista. Eikä hänen partnerillaan, joka tilasi neljä senttiä viskiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)