Puhuttakoon tietokoneiden hyödyllisyydestä kirjailijalle mitä tahansa, en tulisi toimeen ilman kämmenen kokoisia Moleskinejä (tai niitä vastaavia muistikirjoja).
Ympärillä pitää olla kuminauha, takakannessa tasku erilaisille lipuille ja kuiteille. Sivujen pitää ehdottomasti olla täysin valkoiset, että niihin voi piirtää. Ei ruutuja tai viivoja.
Kaikki ideani olen kirjoittanut pieniin muistikirjoihin matkoillani koti- tai ulkomailla. 95 prosenttia niistä jää käyttämättä. Mutta silloin kun saan ideat, ne tuntuvat kaikki yhtä hyviltä.
Luovuuden hukkaprosentti on 95. Luovuus ei todellakaan ole mikään energiaystävällinen ekotalo.
Mutta se, että ideoiden ympärille saa aina välillä sulkea kannet ja kiristää kuminauhan antaa tunteen, että maailman kaaos on ainakin hetkittäin hallinnassa.
