Tuberkuloosi taitaa olla yksittäisistä taudeista se, joka on vaikuttanut eniten skandinaavisen kodin ilmeeseen ja myös suomalaiseen designiin. Enkä tarkoita tällä kertaa tuperkkelia sairastaneita suomalaisia taiteilijoita, joita heitäkin riitti lukuisia. Tarkoitan sitä millaisiksi asunnot ja niiden sisustus muotoutuivat.
Tuberkuloosi oli 1900-luvun ensimmäisen puoliskon todellinen kansantappaja. 1920-luvulla siihen kuoli vuosittain Suomessa noin 8 000 ihmistä. Lääke saatiin kehitettyä 1940-lukujen vaihteessa, mutta vielä vuonna 1950-luvun alussa tuperkkeli tappoi 4 000 ihmistä vuodessa. Tauti saatiin taltutettua rokotusten myötä vasta 1960-luvulle tultaessa. Nykyään paljon kohistut lintuinfluenssat ja sikainfluenssat ovat pikkutekijöitä Suomen mittakaavassa verrattuna tuberkuloosiin.
1900-luvun alussa oli vielä hyvin epäselvää mikä hitaasti kituuttavan kuolemantaudin aiheutti. Sitten löydettiin taudin aiheuttava bakteeri, mutta ei vielä ymmärretty miten tauti tarttui. Pääsyyksi epäiltiin likaa, ja siksi uusissa kaupunkiasunnoissa alettiin suosia 1920-luvulla valkoisia seiniä. Niistä lika oli helppo havaita nopeasti ja pyyhkiä pois ennen kuin se ehti tartuttaa asukkaat. Samoin ikkunoita suurennettiin, ja uudet asunnot rakennettiin mieluusti itä-länsi -suuntaisesti: näin ne kylpivät sekä aamu- että ilta-auringon valossa. Valo oli tärkeää, valoisissa asunnoissa lian huomasi paremmin kuin entisissä kestohämärissä huoneistoissa.
Ruoanvalmistus mustutti seiniä, ja siksi oli tärkeätä, että keittiö sijaitsi mahdollisimman kaukana ruokapöydän äärestä. Kotikokin hääräyspiste ei todellakaan sijainnut heti ruokailijoiden vieressä, vaan mahdollisimman kaukana heistä. 1920-luvun asunnot ovat vielä hyvin sokkeloisia. Sokkelon toisessa päässä on keittiö, toisessa ruokapöytä. Jos kokki altistuikin ruoan valmistushöyryille ja sitä myötä tuberkuloosille, ruokailijat saivat syödä turvassa.
Parvekkeet yleistyivät kerrostaloissa 1920-luvulla. Niidenkin idea liittyi tuberkuloosin torjuntaan. Ihmisiä neuvottiin olemaan mahdollisimman paljon auringossa, aurinkoa pidettiin tehokkaimpana lääkkeenä tuberkuloosia vastaan. Sairastuneita makuutettiin keuhkotautiparantoloissa tuntikausia suu auki etelänpuoleisilla, hoitoa varten rakennetuilla leveillä makuuparvekkeilla.
Arkkitehdit ja huonekalusuunnittelijat alkoivat suosia tummien värien sijasta valkeaa. Huonekaluissa yleistyi puumateriaalina koivu. Se oli kovempaa kuin mänty ja pystyi 1920-luvun käsityksen mukaan paremmin hylkimään pelättyä, vaarallista likaa. Samoin erilaiset metallit yleistyivät huonekaluissa, metallitkin koettiin likaahylkiviksi perinteisen huokoisen mäntypuun asemesta.
Alvar Aalto suunnitteli tuberkuloosipotilaita varten Paimion parantolan 1920-30 -lukujen taitteessa. Ei ole sattumaa, että rakennus on kokovalkoinen ja sisältää pelkkiä kovia pintoja. Monet Aallon yhä tuotannossa olevat huonekalut oli suunniteltu alun perin tuberkuloosisairaalaan. Yskökset ja lika oli helppo pyyhkiä niistä pois. Läpi Aallon koko 1920-30 -lukujen huonekalusuunnittelun kulkee punaisena lankana tuperkkelin torjuminen. Siinä mielessä ne suunniteltiin kyllä erittäin funktionalistisesti! 1920-luvun funktionalismi vain liittyi taudinpelkoon.
Skandinaavinen valkea sisustusilmaisu ja funktionalistinen sisustus on suurilta osin tuberkuloosin pelon peruja.
Alvar Aalto suunnitteli kuuluisan maljakkonsa 1936. Maljakkoa kuvataan sulavan orgaanisena muotona, jossa kiteytyvät Aallon psykologinen muotokieli ja Suomen luonnon vapaat muodot. Aalto lähetti luonnoksen maljakosta alun perin kilpailuun työnimellä Eskimonaisen nahkahousut. Muodosta on löydetty aaltoja, kinoksia, ameebaa, villiä luovaa mieltä...
Kun käännän maljakon ylösalaisin ja katson sen pohjaa, sen muoto muistuttaa minua väkisinkin myös 1920-30 -lukujen designhistorian peruskivestä, asiasta johon arkkitehdit ja designerit väkisinkin törmäsivät. Maljakon pohjan muodosta tulee mieleen tuberkuloosipotilaan yskös. Punaisena en tätä maljakkoa kotiini haluaisi, silloin pohjan muoto olisi jo inhorealistinen. Valkoisena kaartuileva klimppi antaa lupauksen voitetusta taudista.
