Eri puolilla maailmaa on rakkauslukkosiltoja. Tiedätte varmaan stoorin. Rakastuneet kirjoittavat nimensä tai nimikirjaimensa munalukkoon ja lukitsevat sen sillankaiteeseen. Avaimen he heittävät välittömästi jokeen. Näin heidän rakkaudestaan tulee ikuista.
Yksi kuuluisimmista rakkauslukkosilloista oli Firenzen Ponte Vecchio. Siis oli. Muutama vuosi sitten kaupunginvaltuuston päätöksellä kaikki rakkauslukot (n. 5500) sahattiin irti Ponte Vecchiosta ja tuhottiin. Virallinen perustelu oli se, että wanhaa siltaa piti suojella naarmuilta. Firenzeen matkaavien kyyhkyläisten on sen jälkeen pitänyt kiinnittää rakkauslukkonsa Ponte Vecchion lähelle joenvierustien huomattavasti tylsempään kaiteeseen.
Onneksi Pariisissa ei säästellä siltoja naarmuilta. Seinen yli menevä Pont des Arts on tämänpäiväisen bongaukseni mukaan jo niin tuhansittain täynnä munalukkoja, että rakastavaiset ovat joutuneet siirtymään tilanpuutteen vuoksi muutaman sillan lännemmäs, Pont Solferinolle. Tuhansia uusia, ikuisia rakkauksia solmitaan, ja moni yksityisyrittäjä on löytänyt lupaavan ja tuottoisan uran munalukkokauppiaana sillanpielestä.
Tuhansittain munalukkoja, mutta entäpä kuvan sankari? (Epäilemättä mies.) Hän on sinetöinyt suhteensa numerolukolla!
Okei, onhan nuorukaisen ajatuskulku looginen. Hänen ei tarvitse sukeltaa avainta aamulla joenpohjasta, jos ei partnerin naama enää miellytä aamun paljastavassa valossa. Tukka liian takussa, tai sellai. Tai ehkäpä nuorimies haluaa seuraavana päivänä jo keskittyä Modern Warfaren pelaamiseen XBoxillaan. Numerolukko siinä tapauksessa vain oikealla yhdistelmällä auki, ja kiusallinen parisuhde on kerralla ohi.
Ikuisten rakkauksien keskeltä löytyy Pariisista yksi muita romanttisempi nuorimies, joka rakastaa 110-prosenttisen ikuisesti. Veto-oikeudella.
