Kaikki nämä vuodet olen halkaissut omenat pystysuoraan ennen kuin syön ne.
Tänään, jostakin syystä, halkaisin yhden vaakasuoraan.
Sisältä löytyi kätketty tähti.
Nyt katson ympärilleni epäluuloisesti, nuuhkin verikoirana, kääntelen esineitä, ajattelen että ympärilläni, kosketusetäisyydellä piileskelee kokonainen kätketty galaksi.
Rinnakkaistodellisuus, jota en löydä niin kauan kuin jumitan vanhoissa, syväänjuurtuneissa tavoissani.
Nerokasta! Olen vasta tutustunut blogiisi ja pidän siitä. Kiitos!
VastaaPoista