Virallinen kunnia Amerikan löytymisestä menee Kolumbukselle. Epävirallinen viikingeille. Mutta mielestäni tositarina Amerikan löytymisestä näiden kahden stoorin takana on kaikkein kiinnostavin.
Kaikki suurin piirtein tiedämme tarinan Kristoffer Kolumbuksesta ja Amerikan löytymisestä. Meille on opetettu se historiantunnilla. Kolumbuksen kuningasidea oli löytää meritie Intiaan ja Intian mausteaarteille lännen kautta, kun siihen asti ainoat keinot olivat hidas karavaaniretki itään poikki sotaisan Etu-Aasian tai sitten Afrikan kiertäminen. Kolumbus sai ratkaisevan rahoituksen Espanjan kuningasparilta Ferdinandilta ja Isabellalta. Hän lähti liikkeelle kolmella karavelilla ja päätyi 1492 nykyisen Bahaman tienoille. Loppuikänsä hän kuvitteli löytäneensä Intian ja sen takia paikallisia nimitettiinkin seuraavat vuosisadat intiaaneiksi.
Kolumbus oli genovalainen. Hänen kanssaan samasta löytöretki-ideasta ja rahoituksesta kilpaili toinen genovalainen merikapteeni ja löytöretkeilijä, Giovanni Caboto. Vasta viisi vuotta Kolumbuksen ensimmäisen Amerikan-retken jälkeen Caboto sai omaan retkeensä rahoituksen Englannin kuninkaalta Henrik VII:ltä.
Caboto lähti purjehtimaan Atlantin yli Bristolista, Englannin länsirannikolta 1497 ja oli varma, että löytäisi Kolumbuksen eteläisemmällä reitillä missaaman väylän Aasiaan. Caboton tarkoitus oli ylittää Atlantti selvästi pohjoisempaa kuin Kolumbus oli tehnyt. Kuukauden meriretken jälkeen Caboto kohtasi tuntemattoman rannikon. Hän nimesi sen suuresti julistaen rahoittajansa kielellä New Found Landiksi (nykyään Newfoundland).
Caboton löytöretkeilijän riemua kuitenkin himmensi kohta se, että hän ei nähnyt edessään neitseellistä rannikkoa, vaan tuhat baskien kalastusvenettä keikkumassa rantaviivan edustalla. Pohjois-Espanjassa asuvat baskit olivat kalastaneet turskaa Amerikan rannikolta jo satojen ja satojen vuosien ajan. He olivat ystävystyneet seudulla asuvan kantaväestön (myöh. intiaanien) kanssa, ja rannikko oli tilkkutäkkimäisen täynnä baskien kuusipuusta veistämiä kalankuivatustelineitä.
Baskit olivat pitäneet salaisuutensa visusti vuosisatojen ajan. Kunnon kalamies ei paljasta apajiaan.
PS. Olin joltisenkin pettynyt, kun kuulin ensimmäisen kerran tarinan Amerikan todellisista löytäjistä. Tuli olo, että tämän jälkeen minun pitää epäillä kaikkea koulussa opetettua historiaa. Ystäväni nauroi valahtaneelle naamalleni ja sanoi: "Luuletko tosissasi, että Kolumbus olisi saanut rahoitusta jollekin utopistiselle riskihankkeelleen, jos rahoittaja ei olisi tiennyt etukäteen neuvonantajiensa kautta, että lännessä on joku tutkimaton, ylimääräinen manner?"
PPS. Englannissa on löydetty kirje, jonka bristolilaiset kauppiaat lähettivät Kolumbukselle 1490-luvulla, aikana jolloin Kolumbus niitti kovasti kunniaa hoveissa Amerikan-löydöstään. Kauppiaat huomauttavat kirjeessä kuivakasti, että Herra Kolumbus tietää aivan hyvin, että kauppiaat olivat olleet baskikalastajien kanssa mannertenvälisissä kauppasuhteissa jo kauan ennen Kolumbuksen syntymää. "Turskaa on tullut ostettua baskeilta - ja paljon. Viitsisikö herra Kolumbus olla leveilemättä ympäri Eurooppaa ainutlaatuisilla "löytöretkeilijän" taidoillaan, kun kuka tahansa 14-vuotias baskipoikakin on päihittänyt hänet?" (Kristoffer Kolumbus ei vastannut ikinä bristolilaisten kauppiaiden kirjeeseen.)
PPPS. Kuten sanoin: tuntemattomien vesien kalastajat säilyttävät salaisuutensa, kun taas myöhemmin paikalle saapuneet löytöretkeilijät huutelevat rinta rottingilla ympäriinsä, pystyttävät lipun rantaan ja vievät kaiken kunnian. "Ettekö te tiedä kuka minä olen?" he huutavat lujaa ja haluavat julkisuuden valokeilan rakastavan heitä. Julkisuus kun tuo paikan illallispöytiin ja muuttaa parhaimmillaan virallista historiaa.
PPPPS. Niin maailma pyörii. Mutta pitääkö sen pyöriä niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti