Löysin eilen uuden, salaisen aseman Pariisin metrolinja seiskalta, Châteletin ja Pont Marien väliltä. Korjaan, Kirsi löysi, hänellä on huomattavasti tarkempi silmä kaikelle romanttiselle.
Sata vuotta sitten suomalainen keskiverto talonpoika tapasi elämänsä aikana sata ihmistä. Nykyään ne tulee tavattua 15 sekunnissa, kun astuu metroon.
Niistä sadasta ihmisestä kun karsi kylän papin, lääkärin, fudiskaverit ja sukulaiset pois, niin jäljelle jäi talonpojalle varmaan öbaut 2 mahdollista morsianehdokasta. Toisella oli vihreät jäniksen etuhampaat ja toisella ei hampaita ollenkaan. Niillä mentiin. Kuka oikeasti kaipaa wanhoja, hywiä aikoja?
* * *
Yesterday I found new, secret station in Paris metro line 7, between Châtelet and Pont Marie. Well, Kirsi found, she has much more alert eye than me to notice romantic things.
A hundred years ago a Finnish peasant met one hundred people during his whole life. Nowadays I meet one hundred people in 15 seconds, when I step into subway car.
When you weeded village priest, doctor, relatives and soccer team mates out of that one hundred people, all that was left was about 2 possible bride candidates. Another one had green rabbitlike front teeth and another one had no teeth at all. Choice was yours. Who really misses the Good Old Days?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti