torstai 21. helmikuuta 2013

Kuinka Eiffel-torni myydään



Eilen ilmestyi LongPlayssa Anu Silfverbergin ja Johanna Vehkoon kirjoittama pitkä, mielenkiintoinen stoori "Himasen etiikka", jossa pengotaan filosofi Pekka Himasen saamia muhkeita tutkimusrahoituksia tutkimuksiin, joissa ei varsinaisesti tutkita yhtään mitään. Seisotaan lähinnä barrikaadilla huutamassa iskulauseita.

Jos ei Himanen kauheasti vakuuta tutkijana, niin verkostoitujana hän on tehnyt vuosien varrella ensiluokkaista työtä.  Rahoituksen ajajana tuntuu monessa kohtaa olevan valtioneuvoston kanslia, joka on runtannut rahoitukset läpi Suomen Akatemiasta ym. instansseista ilman kunnollista vertaisarviointia ja keskustelua. Varsinkin Jyrki Kataisen nimi nousee yhä uudestaan esiin Himasen vahvana taustatukijana.

No, onhan sitä ennenkin hyvällä supliikilla paljon saatu aikaan, vähän varsinaisia villoja mutta isoja kuplia. Kun tässä parin päivän päästä olen lähdössä Pariisiin, niin mieleen tulee mies, joka onnistui myymään Eiffel-tornin romukauppiaille kahteen kertaan, Victor Lustig. Hän tiivisti myöhemmin teesinsä ns. Kymmeneen Lustigin Käskyyn, joista muutama seuraavassa:

- Kuuntele aluksi kärsivällisesti huijattavaa, hyvällä kuuntelulla saavutat enemmän kuin jatkuvalla puhumisella.
- Älä koskaan näytä kyllästyneeltä, kun kuuntelet toista.
- Kun tiedät huijattavan poliittisen kannan, myötäile sitä.
- Älä kysele henkilökohtaisuuksia, huijattava kertoo sinulle ennen pitkää kuitenkin kaiken itsestään, kunhan kuuntelet kiinnostuneesti. Voit käyttää tietojasi sitten hyväksesi.
- Anna tärkeytesi tulla esiin tittelien ym. kautta. Älä kehu itseäsi suoraan. Kehu mieluummin huijattavan mielipiteitä.

Näillä taidoilla niitä Eiffel-torneja myydään niin vuonna 1925 kuin 2013.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti