Mitä kirjailijan päässä tapahtuu?
Tämä blogi tuo julki uteliaisuuden ja ideoiden lähteitäni.
Jotkut niistä päätyvät kansien sisään, jotkut eivät.
perjantai 22. helmikuuta 2013
Hevosista, Himasesta ja bikineistä
Hevosia ja Himasia alkaa tulla hiljalleen viikon edetessä korvista ulos, ja mieluusti näin viikonlopun korvalla keskityn hetkeksi siihen mikä ihmiskunnassa on pysyvää ja kestävää.
Hevoset ovat toki tuttuja jo kivi- ja rautakaudelta, 99,9-prosenttisesti ravintona, ilman hevosenlihaa ei homo sapiens olisi pysynyt hengissä ja saanut kehitettyä aivojaan homo sapiensin eläimistä (ja myös neandertalilaisista) erottavan kielenkäytön vaatimiin mittoihin. Himasen ainoa poikkeuksellinen titteli tällä hetkellä on Suomen nuorin tohtori, enkä usko, että se on kovin kestävä meriitti ihmiskunnan neronleimauksia ja keksintöjä punnittaessa sadan vuoden päästä. Tuskin edes viidenkymmenen. Vaikka päässä säkenöisi kuinka Kestävän Kasvun malli tahansa.
Yllättäen paljon kestävämmiksi erilaisten todellisten ja bubbling under -nerojen ristitulessa ovat osoittautuneet ihmiskunnan historiassa bikinit. Ne on ikuistettu jo Villa Romana del Casalen mosaiikkeihin Piazza Armerinassa Keski-Sisiliassa. Kyseisessä huvilassa sijaitsee maailman täydellisin (ja hyväkuntoisin) kokoelma antiikinaikaisia roomalaisia mosaiikkeja in situ, paikan päällä. Mosaiikkeja on nähtävissä yhteensä 3500 neliömetriä. 200-300 -luvuilla tehdyt mosaiikit kaivettiin esiin monen metrin mudan alta vasta joitakin kymmeniä vuosia sitten, sen takia ne eivät ole vielä päässeet tuhoutumaan ihmisten tai happosateiden ansiosta. Villa on Unescon maailmanperintökohde.
Yksi kuuluisimmista mosaiikeista on bikineihin pukeutuneita, urheilevia nuoria naisia kuvaavan huoneen lattia, josta ylläolevassa kuvassa pieni osa. Kun väsyn erilaisiin, liukuhihnana toisiaan seuraaviin kohuihin, katson Villa Romana del Casalessa ottamiani kuvia ja ajattelen että bikinit ja rantalentopallo ovat kestäneet maailman myllerryksiä, sotia ja vitsauksia jo 1800 vuotta, sen sijaan erilaiset kohut ja gatet myrskyävät päivän, viikon tai kaksi, vaihtuakseen taas uusiin vaahtopäihin.
Ihmiskunnan biitsikausi pitkä, ihmiselämä lyhyt.
Kohotan tänä iltana punaviinilasillisen pidentyville päiville ja lähestyvälle rantakaudelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti